Kummituskievari (Lasse Pöysti, 1954)

 

Ohjaus: Lasse Pöysti
Käsikirjoitus: Kaarlo Nuorvala
Rooleissa: Tapio Rautavaara, Arto Mäkelä, Tuija Halonen, Pentti Viljanen, Senni Nieminen, Uljas Kandolin, Einari Ketola
Genre: jännitys, komedia, romantiikka
Kesto: 1 h 10 min
Ikäraja: 7

Veljekset Heikki ja Aarre Koivulahti (Tapio Rautavaara ja Arto Mäkelä) saapuvat tukkilaisporukan mukana kestikievariin, jossa on kymmenen vuotta sitten tapahtunut murha. Kievariin on myös kätketty erään pankkiryöstön saalis. Veljesten isää pidettiin kuolemaansa asti syyllisenä ryöstöön, joten pojat haluavat puhdistaa hänen maineensa. Samaan aikaan oikean konnan kaksi kaveria (Uljas Kandolin ja Kauko Laurikainen) saapuu myös kievariin. Kievaria emännöivät hieman Justiina Puupäätä muistuttava Manta (Senni Nieminen) sekä nuori Kirsti (Tuija Halonen), johon Heikki rakastuu. Mantaa sen sijaan piirittää kaksi metsämiestä (Einari Ketola ja Pentti Viljanen). Konnat päättävät pelotella kievarin porukkaa esiintymällä kummituksina saadakseen ryöstösaaliin itselleen. Soppaa saapuu hämmentämään myös Martti Seilon esittämä koominen elokuvaohjaaja Kulps, joka haluaa tallentaa uuteen elokuvaansa aitoa jätkäromantiikkaa.

1950-luvulla Suomessa oli kolme isoa elokuvastudiota Suomen Filmiteollisuus, SF Filmi ja Fennada Filmi, joiden keskinäisen kilpailun seurauksena elokuvia syntyi liukuhihnatuotantona eikä laatu ollut läheskään aina mitään huippuluokkaa. Sama pätee myös tähän paremmin näyttelijänä tunnetun Lasse Pöystin viidenteen ohjaustyöhön Kummituskievari. Tarina kertoo, että elokuva tehtiin ainoastaan sen vuoksi, ettei Fennada Filmin studiota haluttu jättää tyhjilleen. Niinpä Kaarlo Nuorvala laati pikaisesti elokuvan käsikirjoituksen ja kuvaukset aloitettiin 26.1.1954. 31 päivää myöhemmin ne päättyivät. Koska aikataulu oli tiukka, nopea kuvaustahti näkyy valitettavasti myös elokuvan lopputuloksessa. Hauskaa ei tunnuta saavan irti oikein mistään vaikka kovasti sitä yritetäänkin, mm. vesitynnyriin kaatuilulla sekä hilpeällä tanssilla ja laululla.

Mikään hirveän jännä ei leffa myöskään onnistu olemaan vaikka sitäkin on yritetty. Elokuvassa on yritetty yhdistellä sekä jännitystä, romantiikkaa että komediaa, mutta millään osa-alueella ei olla oikein kunnolla onnistuttu. Elokuvan ensi-ilta oli vain 16 päivää sen jälkeen kun kuvaukset olivat päättyneet. Elokuvaa mainostettiin lauseella "Laulua, rakkautta ja konnia sekä kommelluksia vanhassa kievarissa". Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut suurta yleisöryntäystä elokuvateattereihin, vaan elokuva tuotti lopulta tappiota 336 724 markkaa, joka nykyrahassa vastaa noin 11 580 euroa.

Näyttelijöistä kukaan ei tee mitään erityisen hyvää roolia, mutta Martti Seilo koomisena elokuvaohjaajana saa kyllä suupielet hymyyn. Koska Rautavaara tunnettiin jo tuolloin ennen kaikkea lauluistaan, on hänet tässäkin pätkässä laitettu lurittelemaan kitaran säestyksellä. Tosin vain yhden laulun verran. Elokuvaa voisi suositella ainakin tukkilaiselokuvista pitäville ja miksei muillekin vanhojen kotimaisten ystäville. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.