Wallace & Gromit: 4 hupaisaa seikkailua (Nick Park, 1989-2008)

Brittiläinen animaattori Nick Park (s. 1958) opiskeli Britannian kansallisessa elokuvakoulussa National Film and Television School 1980-luvun puolivälissä ja alkoi suunnittella lopputyökseen tarinaa juustoa rakastavasta miehestä, joka rakentaa avaruusaluksen ja lentää sillä kuuhun hakemaan juustoa. Samoihin aikoihin vaha-animaatioihin erikoistuneen elokuvayhtiö Aardman Animationsin perustajat Peter Lord ja David Sproxton saapuivat koululle luennoimaan. Park sai tilaisuuden esittellä kaksikolle suunnitelmiaan. Kaksikko kiinnostui Parkin työstä ja he palkkasivat hänet yhtiöönsä animaattoriksi ja myöhemmin tuosta lopputyöstä kehittyi ensimmäinen Wallace & Gromit -lyhytelokuva. 

Mutta vielä ennen Wallacen ja Gromitin esiinmarssia brittiläinen Channel Four Television -yhtiö tilasi Aardman Animationsilta viisiminuuttisia animaatioita sisältävän sarjan nimeltä Lip Sync. Sarjan yhtenä jaksona nähtiin Parkin luoma Koti kaikilla mukavuuksilla, jossa kotioloistaan kertovien brittien äänet oli laitettu vaha-animaationa toteutettujen eläinten suuhun. Tarinan hahmoja olivat masentunut gorilla, kotiinsa tropiikkiin kaipaava puuma, nuori virtahepo sekä asumukseensa tyytyväinen vyötiäinen. Animaatio valmistui vuonna 1989 ja se palkittiin parhaan lyhytanimaation Oscarilla. Tämän jälkeen Park palasi taas Wallacen ja Gromitin pariin ja sai valmiiksi kaksikon ensimmäisen lyhytelokuvan Suurenmoinen huviretki, joka huomioitiin parhaan lyhytanimaation Oscar-ehdokkuudella. Vuosien 1989 ja 2008 välillä Park teki kaikkiaan neljä kaksikon seikkailuista kertovaa lyhytelokuvaa.

Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out, 1989):

Ohjaus: Nick Park
Käsikirjoitus: Nick Park
Rooleissa: Peter Sallis
Genre: komedia, animaatio
Kesto: 23 minuuttia
Ikäraja: 7

Wallace on keksijä, jonka suurin intohimo on nauttia teen kanssa keksejä ja juustoa. Kun juusto yllättäen loppuu ja kaupat ovat kiinni, on katastrofi lähellä. Wallace päättää rakentaa avaruusaluksen, jotta pääsisi koiransa Gromitin kanssa, sinne missä sitä juustoa on eli kuuhun. Kuussa kaverukset tapaavat mekaanisen uunin, joka ei ole kovinkaan innostunut kaksikon touhuista.

Animaatiojälki ei tässä ensimmäisessä ole vielä samaa tasoa kuin myöhemmissä Wallace & Gromit -lyhäreissä, mutta hienolta se silti näyttää, tekihän ohjaaja Nick Park kaiken itse käsityönä. Myös lavastus on jo tässä ensimmäisessä lyhärissä todella hienoa. Tarina on myös sopivan jännä, huumoria toki unohtamatta. Wallacen äänenä kuultava näyttelijä Peter Sallis (1921-2017) tekee Wallacen hahmosta hienolla tavalla hupsun englantilaisen herrasmiehen. Gromit ei puhu mitään, mutta eipä sen tarvitsekaan, sillä se pystyy ilmaisemaan eleillään ja ilmeillään hyvin oman mielipiteensä Wallacen touhuista. Tämä ensimmäinen lyhäri ei vielä edusta ihan sitä parasta Wallacea ja Gromitia, mutta tarjoaa silti paljon hauskaa (ja vähän jopa jännääkin) katsottavaa kaiken ikäisille.

 

Väärät housut (The Wrong Trousers, 1993):

Ohjaus: Nick Park
Käsikirjoitus: Nick Park
Rooleissa: Peter Sallis
Genre: komedia, animaatio
Kesto: 29 minuuttia
Ikäraja: 7

Eräänä aamuna Wallacen ollessa aamuteellä hän huomaa, että heillä ei ole varaa maksaa laskuja. Tästä huolestuneena Wallace päättää laittaa heidän talostaan huoneen vuokralle. Pian heille saapuukin vuokralainen, Feathers McGrow -niminen pingviini. Uusi, salaperäinen vuokralainen syrjäyttää nopeasti Gromitin Wallacen suosikkina, ja Gromitin epäilykset vuokralaisen aikeista heräävät. Elokuva palkittiin parhaan lyhytanimaation Oscarilla.

 

Elokuva on juonta, animaatiojälkeä, lavastustaan ja tunnelmaansa myöten täydellinen jännityksen ja viihteen sekoitus. Elokuva alkaa leppoisasti kaksikon aamuteehetkellä, muuttuu puolivälissä Hitchcockmaiseksi jännäriksi, päättyen lopulta melkoisena nauruhermoja kutkuttavana farssina. Lopussa nähtävä takaa-ajo on yksi elokuvan hienoimmista. Se on yhtä aikaa sekä jännä että nauruhermoja kutkuttavan koominen. Wallace ja Gromit ovat tuttuun tapaansa tässäkin hauskoja, mutta oma suosikkini on kuitenkin salaperäinen pingviini. Peter Sallis loistaa jälleen hölmön Wallacen äänenä.

 

Läheltä piti (A Close Shave, 1995):

Ohjaus: Nick Park
Käsikirjoitus: Nick Park
Rooleissa: Peter Sallis, Anne Reid
Genre: komedia, animaatio
Kesto: 30 minuuttia
Ikäraja: 7

 

Wallace ja Gromitin perustama ikkunanpesufirma saa toimeksiannon: Wendolenen villakaupan ikkunat. Ikkunoita pestessään Wallace rakastuu kaupan omistajaan Wendeloneen. Gromit sen sijaan päätyy Wendelonen Preston-koiran lavastamana vankilaan syytettynä lammasvarkaudesta. Wallace päättää pelastaa Gromitin lampaiden avulla. Elokuva palkittiin parhaan lyhytanimaation Oscarilla.

 

Tämä kolmas Wallace & Gromit -lyhytelokuva eroaa monella tavalla kaksikon aiemmista elokuvista. Tarina sisältää enemmän hahmoja kuin kaksi aiempaa ja myös dialogia on enemmän. Tässä elokuvassa nähtiin ensimmäistä kertaa toinen puhuva hahmo, kun aiemmissa elokuvissa Wallace oli puhunut vain joko Gromitille tai sitten vain itsekseen. Tässä tarinassa nähdään sivuosassa myös Late Lammas (Shaun the Sheep) ja tämän lauma. Myöhemmin sama porukka sai oman sarjansa. Animaatiojälki ja lavastus ovat tässäkin jälleen erittäin upeaa katsottavaa, mutta tunnelma sen sijaan on edellisiä elokuvia synkempi ja jopa pelottavampi. Toki tästäkin löytyy sitä tunnelmaa keventävää huumoria. Loppukohtaukseen on selvästi otettu vaikutteita vuoden 1984 Terminator - tuhoaja -elokuvasta. Hieno animaatio tämäkin, mutta ei aivan pärjää Väärille housuille. Peter Sallis on jälleen hyvä Wallacen äänenä.

 

Paakarin painajainen (A Matter of Loaf and Death, 2008):

Ohjaus: Nick Park
Käsikirjoitus: Nick Park
Rooleissa: Peter Sallis, Sally Lindsay
Genre: komedia, animaatio
Kesto: 29 minuuttia
Ikäraja: 7 

 

Tätä viimeisintä Wallace & Gromit -lyhäriä saatiin odotella lähes 15 vuotta. Siinä välissä Park teki kaksi pitkää elokuvaa: Kananlento (2000) ja Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005).

Kaupungilla liikkuu sarjamurhaaja, joka on viimeisen vuoden aikana murhannut 12 leipuria. Myös Wallace & Gromit ovat perustaneet oman leipomon, joka toimittaa leipää ovelta ovelle. Eräänä päivänä kaksikko pelastaa hieman tukevahkon naisen ja tämän villakoiran, jotka ovat lähellä joutua polkupyöräonnettomuuteen. Wallace rakastuu tähän Piella Bakewell -nimiseen naiseen. Myöhemmin Gromit alkaa saada selville ikäviä asioita naisen taustoista ja alkaa pelätä Wallacen joutuvan uhriksi numero 13. Elokuva huomioitiin parhaan lyhytanimaation Oscar-ehdokkuudella.

 

Animaatiojälki ja lavastus ovat tässäkin elokuvassa jälleen sitä samaa loistavaa tasoa kuin aiemmissakin Wallacen ja Gromitin toilailuissa. Huumoria ja jännitystä löytyy sopivasti ja loppua kohti elokuva muuttuu yllättäen jopa hieman kauhuelokuvamaiseksi, mikä saattaa ehkä olla perheen pienimmille hieman liiankin pelottavaa. Peter Sallis tekee jälleen loistavaa työtä Wallacen äänenä.