Pekka ja Pätkä - Täydellinen kokoelma (Ville Salminen, Armand Lohikoski, Aarne Tarkas, 1953-1960)

Vuonna 2023 tulee ensimmäisen Pekka Puupää (ruots. Kalle Träskalle) -elokuvan ensi-illasta kuluneeksi jo huimat 70 vuotta, joten tällä kertaa otin tarkasteluun kaikki nuo alkuperäiset, vuosina 1953-1960 valmistuneet 13 Puupää-klassikkoa yhteen niputtavan boksin, nimeltään Pekka ja Pätkä - Täydellinen kokoelma. Kyseessä on seitsemän levyä sisältävä paketti. Levyt 1-6 sisältävät kaikki kaksi elokuvaa ja viimeisellä eli seitsemännellä levyllä on yksi elokuva. Elokuvat ovat aikaisemmin ilmestyneet yksittäisinä DVD-julkaisuina sekä erillisinä SF Elokuvaklassikot -kokoelmabokseina, mutta vuonna 2015 ne päätettiin laittaa yksiin kansiin. Yleisesti ottaen julkaisun tekninen taso on lähes kaikissa sarjan elokuvissa niiden edellisiin DVD-julkaisuihin verrattuna todella paljon surkeampi ja vaikuttaakin siltä, että pakettiin on laitettu kaikista elokuvista se vanha elokuvateattereissa näytetty esityskopio tai sitten kyseessä saattaa olla jopa kopion kopio, sillä kuvanlaatu, elokuvien leikkaus ja ääniraita ovat paikoin huomattavasti surkeampia kuin aiemmissa DVD-julkaisuissa.

Varsinkin elokuvien leikkauksessa on hutiloitu aika pahasti, sillä monessa kohdassa hahmojen puhe katkeaa kesken lauseen. Kuvanlaatuakaan ei ole yritetty parantaa yhtään, vaan kaikki roskat, naarmut ja muu suttu on jätetty mukaan. Myös äänenlaatu on muutamassa elokuvassa sen verran kehno, että tv:stä joutuu säätämään äänet todella kovalle, että jotain kuulee, kun taas osassa elokuvista äänet pauhaavat niin että heikompaa hirvittää. Vaikka nämä nyt eivät mitään elokuvataiteen riemuvoittoja olekaan, niin sen luokan klassikoita ovat kuitenkin, että olisivat ansainneet huomattavasti parempitasoisemmat julkaisut. En oikeastaan ymmärrä, miksi näitä on yritetty parannella jälleen huonolla menestyksellä. Helpompaa olisi ollut niputtaa ne vanhat julkaisut yksiin kansiin.

Elokuvasarja käsittää siis kaikkiaan 13 elokuvaa. Elokuvat perustuvat sarjakuvataiteilija Ola Fogelbergin (1894-1952) luomiin hahmoihin. Idean elokuvien tekemiseen sai sanoittaja-käsikirjoittaja Reino Helismaa. Melko pian Fogelbergin kuoleman jälkeen Suomen Filmiteollisuuden (SF) toimitusjohtaja Toivo Särkkä kävi vierailulla Fogelbergin lesken luona ja neuvotteli hänen kanssaan sopimuksen Puupään filmausoikeuksista. Suullisesti oli puhuttu vain yhden elokuvan filmaamisesta, mutta lopullisen sopimuksen mukaan SF saikin pysyvät oikeudet Puupäähään ja muihin Fogelbergin luomiin hahmoihin. Särkkä siis mitä ilmeisimmin huijasi leskeltä suuremmat oikeudet ja maksoi sopimuksesta 50 000 silloista markkaa (nykyrahassa noin 1690 euroa).

Elokuvista suurimman osan käsikirjoitti Reino Helismaa ja muutaman myös ohjaaja Armand Lohikoski. Ensimmäisen elokuvan ohjasi Ville Salminen, seuraavat 11 elokuvaa ohjasi Armand Lohikoski ja 13:nnen Aarne Tarkas. Pääosissa olivat Esa Pakarinen (Pekka Puupää), Siiri Angerkoski (Justiina Puupää), Masa Niemi (Pätkä) ja Armas Jokio (talonmies/pihamies Pikarainen). Elokuvissa Pätkä on poikamies, mutta alkuperäisessä sarjakuvassa hän on naimisissa. Pekka on sarjakuvassa pitkänenäinen, mutta ensimmäistä elokuvaa varten Pakariselle kokeiltu pitkä tekonenä ei näyttänyt hyvältä, joten siitä luovuttiin. Oikeassa elämässä Justiinaa esittänyt Siiri Angerkoski ei tullut kovinkaan hyvin toimeen näyttelijä Masa Niemen kanssa, mutta elokuvissa sitä ei pahemmin huomaa. Angerkoski ei myöskään arvostanut näitä Puupää-elokuvia, mutta SF:n kuukausipalkkaisena työntekijänä hän kuitenkin esiintyi niissä. Siviilissä Angerkoski oli Justiinan täydellinen vastakohta: hän poltti tupakkaa ja oli myös varsin härski suustaan.

Elokuvat olivat ns. liukuhihnatuotantoa, eli halvalla ja todella nopeassa tahdissa tehtyjä. Parhaimpina vuosina Puupäitä ilmestyi saman vuoden aikana jopa kolme. Nopean kuvaustahdin vuoksi ne eivät ole laadultaan tai käsikirjoituksiltaan mitään elokuvataiteen huippuja ja kriitikot teilasivatkin ne täysin. Suurin syy kriitikoiden nuivaan suhtautumseen oli käsikirjoittaja Reino Helismaa, joka oli jo aiemmin rillumarei-elokuvillaan Rovaniemen markkinoilla ja Hei, rillumarei! onnistunut suututtamaan kriitikot. Kansalaiset sen sijaan pitivät elokuvista ja kävivätkin niitä sankoin joukoin elokuvateattereissa katsomassa. Puupäät tuottivat sen verran hyvin, että SF pystyi niiden tuotolla rahoittamaan mm. vuoden 1955 suurelokuvan Tuntematon sotilas tekemistä. Särkkä totesikin kuulemma usein, kun johonkin elokuvaan tarvittiin rahaa, että "tehdäänpäs taas yksi Puupää, niin saadaan tuollekin elokuvalle rahoitus." Musiikit kaikkiin Puupäihin sävelsi Toivo Kärki ja laulujen sanoituksista vastasi sanoittajamestari Reino Helismaa.

Viimeisen, vuonna 1960 valmistuneen elokuvan jälkeen Särkkä päätti yllättäen, että nyt Puupäät saavat riittää, enempää ei tehtäisi. Tämä masensi jo ennestään alkoholiongelmista kärsinyttä Masa Niemeä niin pahasti, että vappuaattona 1960, vain kaksi kuukautta viimeisen Puupää-ensi-illan jälkeen, hän teki itsemurhan ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä Tampereen Pyynikin uimahallin retkeilymajassa. Niemen jäljiltä löytyi kauppakuitin taakse kirjoitettu jäähyväisviesti: "Hyvä on olla, kun on nolla. Hyvästi. T. Masa" Niemi oli kuollessaan vain 45-vuotias. Ennen tappavan lääkeannoksen ottamista Niemi oli hävittänyt kaikki lääkepurkit. Vuosien saatossa kuolema korjasi muut Puupää-tekijät seuraavasti:

Käsikirjoittaja Reino Helismaa kuoli syöpään 52-vuotiaana vuonna 1965
Siiri Angerkoski kuoli syöpään 68-vuotiaana vuonna 1971
Useammassakin Puupäässä sivuosissa nähty Olavi Virta kuoli alkoholismiin 57-vuotiaana vuonna 1972
SF:n toimitusjohtaja ja koko elokuvasarjan tuottaja Toivo Särkkä kuoli aivohalvaukseen 84-vuotiaana vuonna 1975
Viimeisen Puupään ohjannut Aarne Tarkas kuoli sydänifarktiin 52-vuotiaana vuonna 1976
Ensimmäisessä Puupäässä sivuosassa nähty Tapio Rautavaara kuoli aivoverenvuotoon 64-vuotiaana vuonna 1979
Esa Pakarinen kuoli syöpään 78-vuotiaana vuonna 1989
Ensimmäisen Puupään ohjannut Ville Salminen kuoli 84-vuotiaana vuonna 1992
Musiikit kaikkiin Puupäihin säveltänyt Toivo Kärki kuoli 76-vuotiaana vuonna 1992
Armas Jokio kuoli sairauskohtaukseen 80-vuotiaana vuonna 1998
Pääosan elokuvista ohjannut Armand Lohikoski kuoli lyhyen sairauden jälkeen 93-vuotiaana vuonna 2005
Kolmessa Puupäässä nähty Åke Lindman kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 81-vuotiaana vuonna 2009
Kahdessa Puupäässä nähty Tuija Halonen kuoli 82-vuotiaana vuonna 2009
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä -elokuvassa nähty Anneli Sauli kuoli 89-vuotiaana vuonna 2022

Elokuvasäätiö alkoi laatia tarkkoja katsojatilastoja vasta vuodesta 1972 lähtien, joten Puupäiden elokuvateatteriensi-iltojen katsojamäärät eivät ole saatavilla.

PEKKA PUUPÄÄ (Ville Salminen, 1953):

Ohjaus: Ville Salminen
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Åke Lindman, Tapio Rautavaara, Tuija Halonen, Siiri Angerkoski
Genre: komedia
Kesto: 1 h 11 min
Ikäraja: S

Ensimmäisen, Pekka Puupää -nimeä kantaneen, elokuvan käsikirjoitti Reino Helismaa ja ohjauksesta vastasi Ville Salminen. Elokuvassa Justiina lähtee maalle sukuloimaan ja Pekka jää kotiin. Yhdessä ystävänsä Pätkän avustuksella kaverukset perustavat mm. lastentarhan ja osallistuvat nyrkkeilyotteluun. Samaan aikaan erään miljonäärin vauva varastetaan ja erinäisten sattumusten kautta vauva päätyy Pekan ja Pätkän hoiviin. Monen kommelluksen kautta vauva päätyy lopulta takaisin oikeille vanhemmilleen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Elokuvan rosvona häärii useissa elokuvissa samantyyppisiä rooleja näytellyt Åke Lindman. Lemmenparin muodostavat Tuija Halonen ja Tapio Rautavaara.

Pekka Puupää on huippumenestyneen elokuvasarjan aloittanut klassikko, joka ei enää nykypäivänä ole niin hyvä ja hauska kuin joskus lapsena nähtynä. Toki tästä niitä hauskojakin kohtauksia löytyy, kuten Pekan ja Pätkän lastenhoitopuuhat sekä Pätkän nyrkkeilyottelu. Åke Lindman tekee mainion roolin roistona ja myös Tapio Rautavaara on hyvä laulavana taksikuskina Erkki Saarikivenä. Siiri Angerkosken Justiina on mukana vain vähän aikaa elokuvan alussa ja loppussa. Talonmies Pikkaraista ei vielä tässä ensimmäisessä elokuvassa nähdä. Elokuvan ensiesitys televisiossa tapahtui 31. lokakuuta 1965 Ylen TV1-kanavalla ja se keräsi katsojia noin 1 600 000. Elokuvan tuotantokustannukset olivat noin 6,7 miljoonaa silloista markkaa (nykyrahassa noin 202 000 euroa).

PEKKA PUUPÄÄ KESÄLAITUMILLA (Armand Lohikoski, 1953):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Olavi Virta, Ruth Johansson, Veikko Linna
Genre: komedia
Kesto: 1 h 30 min
Ikäraja: S

Ensimmäisen Puupää-elokuvan saamaan suuren suosion myötä vuonna 1953 tehtiin vielä toinenkin Puupää-elokuva, tällä kertaa nimeltään Pekka Puupää kesälaitumilla. Ohjaajaksi tähän toiseen Puupää-kohellukseen vaihtui mm. tukkilaiselokuvasta Me tulemme taas (1953) tuttu Armand Lohikoski. Ensimmäisen Puupään ohjannut Ville Salminen kieltäytyi tämän jatko-osan ohjauksesta, sillä hän ei halunnut leimautua Puupää-ohjaajaksi.

Justiina lähettää Pekan ja Pätkän vuokraamaan kesähuvilaa. Kelju kiinteistövälittäjä Aadolf Muikki (Sasu Haapanen) huijaa Pekan ja Pätkän ostamaan vanhan ränsistyneen mökin loistohuvilana. Hän näyttää kaveruksille valokuvan, jossa näkyy vanha ränsistynyt mökki ja upea loistohuvila. Kaverukset tietenkin luulevat ostavansa loistohuvilan. Perille päästyään kaverukset perustvat huvilalle täyshoitolan, joka pienen väännön jälkeen saa nimekseen Puunpätkä. Pian täysihoitolaan saapuu joukko asiakkaita ja kaverukset alkavat kestitä heitä. Hauskaa riittääkin niin kauan, kunnes talon oikea isäntäväki saapuu paikalle ja kaveruksille selviää mitä he ovat oikeasti ostaneet.

Tässä elokuvassa nähtiin ensimmäisen kerran talonmies Pikkaraisen roolista tutuksi tullut Armas Jokio. Tosin tässä hän esittää vain yhtä täysihoitolaan saapuvaa asiakasta. Tapio Rautavaaran tilalla romanttisessa roolissa nähdään laulaja Olavi Virta, joka esittää Pätkän veljen vaimon kummin kaiman poikaa Kalevi Vaskia, joka lähtee Puupää-porukan matkaan täysihoitolaa pitämään ja rakastuu siinä sivussa huvilan omistajaperheen tyttäreen (Ruth Johansson). Myös todellisuudessa 38-vuotiaalla Olavi Virralla ja 20-vuotiaalla Ruth Johanssonilla oli tuolloin pari vuotta kestänyt seurustelusuhde. Koko tuon suhteen ajan Virta oli kuitenkin naimisissa ja asui perheensä kanssa.

Elokuvaa ei muiden Puupää-elokuvien tapaan suunnattu pelkästään lapsille, ja siksi siihen lisättiin myös Olavi Virran ja Ruth Johanssonin roolihahmojen välinen romanssi. Liikaa alkoholilla läträämistä ja humalahuumoria kuitenkin jouduttiin leikkaamaan pois, jotta elokuva sopisi myös lapsille. Olavi Virtaa varten tehtiin myös muutamia ikivihreiksi kohonneita lauluja, joista tunnetuin on Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Helismaan sanoittama Sinun silmiesi tähden. Hauskaa kohellusta on tässäkin luvassa ja Esa ja Masakin ovat hyvässä vireessä, kuten aina ja myös muut näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin. Elokuvan ensiesitys televisiossa tapahtui 18. marraskuuta 1972 MTV2-kanavalla. Katsojia kertyi noin 880 000. Tuotantokustannukset olivat noin 8,7 miljoonaa silloista markkaa (nykyrahassa noin 262 000 euroa).

PEKKA JA PÄTKÄ LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ (Armand Lohikoski, 1954):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski, Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Olavi Virta, Åke Lindman, Tuija Halonen, Anneli Sauli, Vihtori Välimäki
Genre: komedia
Kesto: 1 h 25 min
Ikäraja: S

Vuonna 1954 lähdettiin uutta Puupää-elokuvaa kuvaamaan Lappiin, Kilpisjärvelle, pois Helsingin vilinästä. Tässä elokuvassa nimi oli ensimmäistä kertaa muodossa Pekka ja Pätkä ja näin jatkettiin elokuvasarjan loppuun saakka.

Aprillipäivänä Justiina lähettää Pekan ja Pätkän ostoksille. Kaverukset hieman ihmettelevät, miksi Justiina on kirjoittanut ostoslistaansa sukset. Kaverukset lukevat lehdestä, että Kilpisjärvellä on nähty lumimies ja radiojuontaja Karvajärvi (Leo Lähteenmäki) lupaa miljoona markkaa sille, joka pyydystää lumimiehen ja tuo sen elävänä hänen radio-ohjelmaansa. Kaverukset päättävät tehdä Justiinasta syötin ja pakkaavat talvivaatteet sekä sukset ja lumikengät mukaansa ja suuntaavat kohti Kilpisjärveä.

Muutamat hauskat jutut on tähänkin leffaan saatu ja myös se pakollinen rakkaustarinakin on taas mukana. Tällä kertaa rakastavaisina nähdään Pätkän veljen vaimon kummin kaiman pojan veljeä, Timo Vaskia esittävä Olavi Virta sekä Anneli Saulin esittämä kaunis Katriina. Myös ensimmäisessä Puupäässä konnan roolissa nähty Åke Lindmankin on mukana, mutta tällä kertaa hän esittää lappalaista hiihdonopettajaa, joka yrittää opetushommien ohessa liehitellä Tuija Halosen esittämää kaunista Irmeliä. Lumimiehen rooliin haettiin lehti-ilmoituksella lähes kaksimetristä henkilöä ja ilmoitukseen vastannut helsinkiläinen hitsaaja Vihtori Välimäki (1909-1968) sai roolin. Välimäki oli 203 senttimetriä pitkä. Lumimiehen toilailut Lapissa ovat varsin koomista seurattavaa ja myös itse lumimies-hahmo on varsin erikoisen ja myös aika hauskan näköinen. Elokuvan ensiesitys televisiossa oli 27. maaliskuuta 1967 Ylen TV1-kanavalla ja se keräsi katsojia noin 920 000. Tuotantokustannukset olivat noin 8,2 miljoonaa silloista markkaa (nykyrahassa noin 247 000 euroa).

PEKKA JA PÄTKÄ PUISTOTÄTEINÄ (Armand Lohikoski, 1955):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Armas Jokio, Olavi Virta, Eila Peitsalo, Risto Jussila, Siiri Angerkoski
Genre: komedia
Kesto: 1 h
Ikäraja: S

Tässä elokuvassa Armas Jokio nähtiin ensimmäistä kertaa talonmies Pikkaraisen roolissa. Jokio oli jo tätä ennen esiintynyt elokuvassa Pekka Puupää kesälaitumilla, mutta siinä hän ei vielä ollut Pikkaraisena vaan Pekan ja Pätkän perustaman täysihoitolan asiakkaana.

Pekka ja Pätkä kokeilevat työntekoa niin autonkorjaajina, puistotäteinä kuin hengenpelastajinakin. Levykaupan kuormanpurkajina he onnistuvat tuhoamaan 1500 kappaletta "Karvarin Kalle" -nimistä rillumareilevyä. Sitten yhtäkkiä heidän eteensä putkahtaa pieni Otto-poika (Risto Jussila), joka kertoo äitinsä kuolleen ja isän (Olavi Virta) lähteneen merille. Pojan juoppo holhooja on jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Poika ei kuitenkaan tiedä, että isä on palannut meriltä ja alkanut etsimään poikaa sosiaalivirkailijan (Eila Peitsalo) avustuksella. Etsintöjen edetessä isä ja sosiaalivirkailija rakastuvat toisiinsa ja lopulta myös isä ja poika löytävät toisensa.

Hauskinta antia elokuvassa on Pekan ja Pätkän maalaus- ja tapetointikohellus, mutta muuten meno on aika vaisua ja jopa sekavaakin. Elokuvan nimikin on hieman harhaanjohtava, sillä Pekka ja Pätkä häärivät puistotäteinä vain muutaman minuutin elokuvan keskivaiheilla. Kyseessä on yksi huonoimmista (ellei jopa huonoin) Puupää-kohellus. Elokuvan ensiesitys televisiossa oli 19. huhtikuuta 1965 Ylen TV1-kanavalla ja katsojia kertyi noin 990 000. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu.

KIINNI ON JA PYSYY - PEKAN JA PÄTKÄN UUSIA SEIKKAILUJA
(Armand Lohikoski, 1955):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Liisa Taxell, Tommi Rinne, Åke Lindman, Einari Ketola, Arvo Kuusla, Bertil Holmström
Genre: komedia, rikos
Kesto: 1 h 19 min
Ikäraja: S

Tästä elokuvasta ei pitänyt tulla lainkaan Puupää-elokuva, sillä käsikirjoittaja Reino Helismaa oli jo kyllästynyt Pekkaan ja Pätkään. Helismaa oli kirjoittanut tarinan kahdesta tohelosta keksijästä Jullesta ja Jallusta, mutta kun tuottaja Toivo Särkkä totesi, että suosittuja hahmoja on käytettävä vielä, Helismaa joutui muokkaamaan käsikirjoituksen Puupää-elokuvaksi. Elokuvan nimeen lisättiin alaotsikko "Pekan ja Pätkän uusia seikkailuja." Koska elokuvasta ei pitänyt tulla Puupää-aiheista, ei Justiinaa esittävä Siiri Angerkoski ole mukana kuin vain valokuvassa seinällä. Myöskään talonmies Pikkarainen ei kuulu tarinaan.

Pekka ja Pätkä ovat ryhtyneet keksijöiksi ja tekeillä on mm. robotti, pikahiivaa sekä ihmeliimaa. Vuokraisäntä johtaja Kiivas (Veikko Linna) lähtee sihteerinsä Soma Koivun (Liisa Taxell) kanssa tarkistamaan miksi kaksikko ei ole maksanut vuokriaan. Pekka ja Pätkä onnistuvat kuitenkin suututtamaan johtajan mm. räjäyttämällä paikan Pekan vahingossa keksimällä ruudilla ja liimamalla johtajan hatun kiinni pöytään. Sihteeriä tämä liimatempaus naurattaa ja sen seurauksena johtaja antaa hänelle potkut. Pekka ja Pätkä päättävät pestata neidon heille taloudenhoitajaksi, sillä Justiina on lähtenyt maalle "sotaa pakoon". Samaan aikaan johtaja Kiivas määrää poliisi Antero Kankaan (Tommi Rinne) toimittamaan herroille häädön, mutta paikalle saapuessaan Antero rakastuukin herrojen taloudenhoitajaan.

Myöhemmin Pätkä valokuvaa ihmisiä pankin edustalla ja ikuistaa vahingossa neljän miehen (Åke Lindman, Arvo Kuusla, Einari Ketola ja Bertil Holmström) koplan tekemän pankkiryöstön. Kopla saa asian selville ja yrittää kaikin keinoin saada filmin itselleen ennen poliisia.

Kiinni on ja pysyy on yksi hauskimmista Puupää-elokuvista, koska se eroaa niin paljon muiden Puupää-leffojen peruskaavasta, eli Pekan ja Pätkän työnhausta, Pikkaraisen kiusaamisesta ja Justiinan kaulimen heiluttelusta. Esa ja Masa ovat jälleen hyviä rooleissaan ja myös konnia esittävät Lindman, Kuusla, Ketola ja Holmström ovat loistavia. Muutama pakollinen laulukin on mukaan kirjoitettu. Lopussa vilahtavat myös elokuvaohjaajat Ossi Elstelä (1902-1969) ja Thure Bahne (1909-1956). Elokuvan ensiesitys televisiossa tapahtui 24. maaliskuuta 1982 Ylen TV1-kanavalla ja katsojia kertyi noin 1 865 000. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu.

PEKKA JA PÄTKÄ PAHASSA PULASSA (Armand Lohikoski, 1955):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Kirsti Ortola, Uuno Montonen, Veikko Linna
Genre: komedia
Kesto: 1 h 13 min
Ikäraja: S

Pekka ja Pätkä pahassa pulassa oli jo kolmas vuoden 1955 aikana ensi-iltansa saanut Puupää-elokuva. Työnhaku tuottaa jälleen kaveruksille vaikeuksia. Justiina patistaa kaverit puutyötehtaalle naulaajiksi. Työ ei oikein ota sujuakseen ja kaverukset onnistuvat vain lyömään toisiaan vasaralla sormille, sekä naulamaan tehtaan viehättävän johtajattaren hameen kiinni lattiaan. Sillä välin Puupäille on tullut vino pino kirjeitä. Kirjeet ovat vastauksia naisseuraa etsivän nimimerkin "Pekka" laatimaan lehti-ilmoitukseen. Todellisuudessa nimimerkin takana on Pätkä, joka päättää vastata kaikille naisille. Lopulta kaksikko joutuu naislauman takaa-ajamaksi ja ahdingosta selvitäkseen he päättävät paeta maasta Argentiinaan menevän laivan mukana. Yön pimeydessä he kuitenkin eksyvät väärään laivaan.

Elokuvassa on monia hupaisia kohtauksia, kuten kohtaus jossa Pätkä menee teettämään itselleen uutta takkia sekä kaverusten pieleen menevät mainostyöt. Armand Lohikoski on ohjannut varsin hauskan Puupää-filmin, joka ei kuitenkaan aivan sinne sarjan parhaimpien joukkoon nouse. Pakarinen ja Niemi loistavat taas rooleissaan, eikä muissakaan näyttelijöissä pahemmin valittamista ole. Pentti Irjala tekee pienen mutta hauskan roolin puutyötehtaan työnjohtajana joka vain nukkuu, vaikka muut ympärillä tekevät hiki hatussa töitä. Huumori on ajatonta ja kaverusten toilailu jaksaa naurattaa jokaisella katselukerralla yhtä paljon. Ensiesitys televisiossa oli 22. toukokuuta 1966 ja katsojia kertyi noin 1 320 000. Tuotantokustannukset olivat noin 6,6 miljoonaa silloista markkaa (nykyrahassa noin 199 000 euroa).

PEKKA JA PÄTKÄ KETJUKOLARISSA (Armand Lohikoski, 1957):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski
Rooleissa: Esa pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, Irja Kuusla, Armand Lohikoski, Vieno Kekkonen, Pertti Pasanen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 12 min
Ikäraja: S

Ensimmäinen Armand Lohikosken yksin käsikirjoittama Puupää-elokuva. Elokuvan käsikirjoitus ei ollut vielä kuvausten alkaessa täysin valmis, vaan se valmistui pikku hiljaa kuvausten edetessä. Elokuvaa kuvattiin mm. Porin Yyterissä. Elokuvassa nähdään myös pienessä sivuroolissa kapakkapianistina tuleva viihteen monitoimimies, tuolloin vasta 27-vuotias Pertti "Spede" Pasanen.

Pekka ottaa itselleen henkivakuutuksen ja yrittää järjestää itselleen onnettomuuksia korvausrahojen toivossa, mutta epäonnistuu. Ennen vakuutuksen ottamista hänelle ja Pätkälle sattuu useita onnettomuuksia, mutta vakuutuksen ottamisen jälkeen onnettomuudet loppuvat. Lopulta kaverukset kuitenkin liukastuvat banaaninkuoreen ja vaeltavat hourekuvitelmissaan ihmissyöjien luokse Afrikkaan sekä luutakomppaniaan ja Villiin länteen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on autiolle saarelle sijoittuva kohtaus, jossa Pätkä lukee Satakunnan Kansaa (Porin seudulla ilmestyvä sanomalehti). Tuo kohtaus on kuvattu Porin Yyterissä. Lapsena tykkäsin tästä todella paljon, mutta nykyään tämä on enää vain koomista koheltamista. Pakarinen ja Niemi tekevät kuitenkin ihan hyvät roolit, kuten aina ja myös Siiri Angerkoski luutakomppanian komentajana on hyvä. Tästä huolimatta tämä on yksi sarjan heikoimmista elokuvista yhdessä Pekka ja Pätkä puistotäteinä -elokuvan kanssa. Elokuvan ensiesitys televisiossa oli 15. heinäkuuta 1976. Katsojia kertyi noin 1 074 000. Tuotantokustannukset olivat noin 11 miljonaa silloista markkaa (nykyrahassa noin 359 000 euroa).

PEKKA JA PÄTKÄ SALAPOLIISEINA (Armand Lohikoski, 1957):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski, Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, Ami Lovén, Anja Hatakka, Eino Kaipainen, Tauno Söder, Juhani Kumpulainen, Veikko Linna
Genre: komedia
Kesto: 1 h 18 min
Ikäraja: S

Elokuva valmistui jo vuonna 1955, mutta sai ensi-iltansa vasta kaksi vuotta myöhemmin. Pekka ja Pätkä ovat ostaneet huutokaupasta laatikollisen salapoliisin tarvikkeita. Justiinan patistaessa kaverit työnhakuun he päättävät perustaa salapoliisitoimiston. Ensimmäisenä työnään kaverukset saavat tehtäväkseen etsiä erään suuryrityksen johtajan (Eino Kaipainen) kadonnut poika (Ami Lovén). Johtajan kierot serkut (Juhani Kumpulainen ja Tauno Söder) kuitenkin antavat heille väärän miehen valokuvan. Etsintäretki vie kaksikon laivamatkalle Saimaalle ja siellä he sattumalta löytävät sekä valokuvassa olevan miehen että johtajan kadoksissa olleen pojan.

Hauskinta antia leffassa on Pätkän kohellus vauvana ja myös seikkailu Saimalla tuo mukavaa vaihtelua muiden Puupäiden Helsinki-keskeisyyteen. Pakarinen ja Niemi tietenkin loistavat jälleen rooleissaan ja myös Juhani Kumpulainen ja Tauno Söder kieroina serkuksina tekevät hyvät roolit. Muutama Reino Helismaan ja Toivo Kärjen laulukin on taas mukaan saatu. Tämä sijoittuu taas sinne parempien Puupäiden joukkoon.

PEKKA JA PÄTKÄ SAMMAKKOMIEHINÄ (Armand Lohikoski, 1957):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Armas Jokio, Siiri Angerkoski, Pertti Pasanen, Sirkka-Liisa Wilen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 27 min
Ikäraja: S

Kuten vuonna 1955, myös vuonna 1957 sai ensi-iltansa kolme Puupää-elokuvaa. Tämä oli niistä kolmas. Elokuvassa nähdään jälleen myös tuleva viihteen monitoimimies Pertti "Spede" Pasanen, joka elokuvan tekoaikaan oli vasta 27-vuotias. Tällä kertaa Pasasen rooli on aiempaa isompi ja näkyvämpi. Tästä eteenpäin kaikki Puupäät vuoteen 1959 saakka käsikirjoitti ohjaaja Armand Lohikoski.

Pekka ja Pätkä ovat perustaneet yhtyeen ja lähteneet kiertueelle. Kaksikon esitys pitää sisällään musiikkia ja taikatemppuja. Kiertueen yleisö Turussa ja Tampereella ei ole tyytyväinen kaksikon esitykseen vaan poistuu vihaisena paikalta. Ja kun Porissakin on yleisöä vain yhden nukkuvan katsojan verran, päättävät kaverukset lopettaa kiertueen ja palata takaisin kotiin. Kotona heitä odottaa kutsu kertausharjoituksiin ja heidät määrätään sammakkomieskurssille.

Hauskimpia kohtauksia ovat kaverusten nerokas pako kolaripaikalta sekä varsin kehnosti menevä kiertue ja kertausharjoituksiin ilmoittautuminen. Myös lopussa nähtävä nyrkkeilyottelu on hauska. Kohuakin elokuva aiheutti, sillä merenneitoa esittäneen ihanan Sirkka-Liisa Wilenin (1927-2015) rooliasu on varsin paljastava. Elokuvassa kuullaan myös Pätkän legendaarinen taikasana ananasagäämä, jota myös 1980-luvulla Pikku Kakkosessa esiintynyt Timo Taikurikin käytti. Leffan loppukohtauksessa vilahtaa mm. tuleva mestariohjaaja Mikko Niskanen (1929-1990). Tämäkin sijoittuu sinne elokuvasarjan keskivaiheille.

PEKKA JA PÄTKÄ SUEZ'ILLA (Armand Lohikoski, 1958):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Armas Jokio, Siiri Angerkoski, Heikki Savolainen, Uuno Montonen, Assi Nortia, Veikko Linna, Kauko Kokkonen, Pentti Irjala
Genre: komedia
Kesto: 1 h 12 min
Ikäraja: S

Elokuva on suoraa jatkoa vuotta aiemmin ilmestyneelle Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä -elokuvalle. Elokuvan alussa toistetaan edellisen elokuvan loppukohtaus eli Pekka ja Pätkä joutuvat tahtomattaan lentokoneeseen, joka kuljettaa suomalaisia YK-joukkoja sotimaan Suez'ille. Suez'illa herrat päätyvät seikkailuun joka johdattaa heidät kalifien ja maantierosvojen seuraan. Ja liittyypä juttuun myös kolme toivetta täyttävä lampun henki (Pentti Irjala).

Perillä määränpäässä kaverit yrittävät selittää, että on tapahtunut väärinkäsitys, mutta sitä ei komppanian päällikkö kuuntele vaan komentaa parivaljakon kuulovartioon Kolmen taatelin keitaalle. Keitaalla kaverit kohtaavat rosvojoukon ja joutuvat heidän vangeikseen. Kaveruksille selviää myös, että kalifin (Uuno Montonen) kaunis Suleima-tytär (Assi Nortia) on myös rosvojoukon vankina. Kolmikko onnistuu pakenemaan ja tästä alkaa Pekan ja Pätkän huima seikkailu tuhannen ja yhden yön tarinoiden maisemissa. Kommelluksia unohtamatta.

Kolmen taatelin keidas lavastettiin Suomeen, Ruduksen hiekkakuopille. Lavasteet tehtiin pahvista. Kuvaus ja lavastus onnistuivat sen verran hyvin, että eräs kriitikko uskoi kohtausten olevan oikeasti kuvattu ulkomailla ja ehti arvostelussaan moittimaan Suez'in maisemien yksitoikkoista kuvaamista. Suez sijaitsee Egyptissä, mutta kuvauksia ei tehtykään siellä vaan Suomen lisäksi Marokon Tetuánissa (mm. kalifin palatsi). Tämä kymmenes Puupää eroaa taas kivasti muiden Puupää-leffojen peruskaavasta, eli Pekan ja Pätkän työnhausta, Pikkaraisen kiusaamisesta ja Justiinan kaulimen heiluttelusta. Toki tässäkin kohelluksessa Justiina ja kaulin ovat mukana, mutta eivät niin suuressa roolissa kuin tavallisesti. Ensimmäisen kerran elokuva esitettiin televisiossa 31. tammikuuta 1965 STV-kanavalla. Katsojia kertyi 1 660 000. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu

PEKKA JA PÄTKÄ MILJONÄÄREINÄ (Armand Lohikoski, 1958):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski
Pääosissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, Elsa Turakainen, Harri Turunen, Heikki Heino, Heikki Savolainen, Juhani Kumpulainen, Leena Pulkkinen, Tauno Söder, Uuno Montonen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 36 min
Ikäraja: S

Tässä elokuvassa piikitellä hieman kriitikoille, jotka suhtautuivat koko Puupää-elokuvien sarjaan varsin negativiisesti. Elokuvan alussa nähdään kun edesmenneen kauppaneuvos Lillukan (Uuno Montonen) omaiset (Juhani Kumpulainen, Elsa Turakainen, Leena Pulkkinen) ovat kokoontuneet kuulemaan hänen testamenttiaan. Testamenttinsa kauppaneuvos on lukenut magnetofoninauhalle. Kaikkien hämmästykseksi Lillukka testamenttaa oman lelutehtaansa T:mi Le-Lun Pekka Puupäälle, jonka hän kertoo tulleen tutuksi iloa tuottavista elokuvistaan. Kun Pekka ja Justiina saavat tiedon tästä perinnöstä, he pyörtyvät onnesta. Kirjeen luettuaan Pätkä päättää pukeutua Pekaksi ja korjata kauppaneuvoksen tekemän suuren erehdyksen. Yllättäen Pätkä joutuukin kahnauksiin poliisin kanssa. Ennen pitkää herrat kuitenkin päätyvät kuin päätyvätkin leikkikalutehtaan johtajiksi ja tekevät Pikkaraisesta (Armas Jokio) uuden konttoripäällikön.

Pakarinen ja Niemi tekevät tässä yhdet parhaista Puupää-leffojen rooleistaan ja myös Juhani Kumpulainen tekee hyvän roolin niljakkaana Viktorina. Leffa kulkee eteenpäin leppoisissa tunnelmissa ja mukana on myös muutamia suht' hauskoja sutkauksia, kuten Pekan eräässä kohtauksessa kysymä "Ei suinkaan tyttö oo isänsä poika?" Tämäkin elokuva eroaa taas kivasti siitä normaalista Puupää-kaavasta, eli Pekan ja Pätkän työnhakuhommista, Pikkaraisen kiusaamisesta ja Justiinan kaulimen heiluttelusta. Kiinni on ja pysyy -elokuvan ohella tämä miljonäärikohellus onkin yksi sarjan parhaista ja hauskimmista elokuvista. Elokuvassa kuullaan taas muutama Toivo Kärjen ja Reino Helismaan laulu. Elokuva esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa 12. joulukuuta 1965 Ylen TV1-kanavalla ja se keräsi katsojia lähes 1 800 000. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu.

PEKKA JA PÄTKÄ MESTARIMAALAREINA (Armand Lohikoski, 1959):

Ohjaus: Armand Lohikoski
Käsikirjoitus: Armand Lohikoski
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski, Armas Jokio, Anja Hatakka, Heikki Savolainen, Leo Jokela
Genre: komedia
Kesto: 1 h 18 min
Ikäraja: S

Viimeinen Armand Lohikosken käsikirjoittama ja ohjaama Puupää-elokuva Pekka ja Pätkä mestarimaalareina sai ensi-iltansa vuonna 1959. Justiina patistaa kaverukset taas ties kuinka monennen kerran työnhakuun ja tällä kertaa kaverukset päättävät ryhtyä opiskelemaan taidemaalareiksi ja ottavat Justiinan mallikseen. Samaan aikaan kaupunkiin on tulossa taidenäyttely, jonne Pekka ja Pätkäkin päättävät viedä oman taulunsa näytille. He salakuljettavat taulun yöllä taidehalliin, mutta joutuvatkin pian epäillyiksi hallissa samaan aikaan tapahtuneesta Mona Lisa -taulun varastamisesta.

Pakarinen ja Niemi loistavat kuten aina ja myös sivuosissa nähdään hyviä näyttelijöitä, kuten konnina nähtävät Leo Jokela ja Heikki Savolainen. Hauskaa kohellusta on siis jälleen luvassa "koko rahan edestä". Hauskinta antia ovat Pekana ja Pätkän maalauspuuhat sekä kohellus taidehallissa. Myös lasten rellestäminen Puupäiden asunnossa on varsin hauskaa katsottavaa. Naiskauneutta elokuvaan tuo ihastuttava Anja Hatakka. Sijoittuu sinne elokuvasarjan kärkipäähän. Elokuvan ensimmäinen tv-esitys oli 28. maaliskuuta 1965 Ylen TV1-kanavalla ja se keräsi lähes 1 300 000 katsojaa. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu.

PEKKA JA PÄTKÄ NEEKEREINÄ (Aarne Tarkas, 1960):

Ohjaus: Aarne Tarkas
Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Rooleissa: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Armas Jokio, Siiri Angerkoski, Toivo Mäkelä, Anja Hatakka, Tommi Rinne, Pentti Irjala, Pentti Viljanen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 16 min
Ikäraja: S

Vuonna 1960 Armand Lohikoski esitteli tuottaja Toivo Särkälle uuden Puupää-käsikirjoitusluonnoksensa nimeltään Pekka ja Pätkä politiikan pyörteissä. Lohikosken käsikirjoituksessa Pekka ja Pätkä perustavat Puupäiden puolueen ja pyrkivät eduskuntaan. Särkkä ei tästä innostunut vaan piti käsikirjoitusta yhteiskuntaa halventavana ja syrjäytti Lohikosken ohjaajan ja käsikirjoittajan paikalta ja pyysi mukaan vanhan tutun Reino Helismaan, joka oli käsikirjoittanut elokuvasarjasta aiemmin jo seitsemän elokuvaa. Ohjaajaksi pestattiin Aarne Tarkas.

Tässä alkuperäisen Puupää-elokuvasarjan viimeiseksi jääneessä elokuvassa kaverukset livistävät tiskaushommista ja osallistuvat television tietokilpailuun ja sattuvat myös vahingossa sen voittamaan. Justiinan nähdessä heidät televisiossa kauniin juontajan seurassa, hän ryntää välittömästi televisiostudiolle, täräyttää täytekakun johtajan (Ossi Elstelä) naamaan ja raahaa kaverukset pois paikalta ennen kuin kaunis juontaja (Anja Hatakka) ehtii luovuttaa kaveruksille heidän voittorahojaan. Myöhemmin kaverukset käyvät tohtori Pujoparran (Toivo Mäkelä) luona selvittämässä mikä ammatti sopisi heille parhaiten. Tohtorin kaikkitietävä ihmekone kertoo heillä olevan loistava tulevaisuus "neekereinä" (huom. lainausmerkit!). Eipä sitten muuta kuin lankkia naamaan ja menoksi...

Todellisuudessa kone tarkoitti sanomalehtitoimittajia, joita elokuvan valmistumisen aikaan kutsuttiin yleisesti sanomalehtineekereiksi, johtuen siitä, että sanomalehtien oikovedoksia lukevien toimittajien kädet ja kasvot tahriintuivat usein painomusteeseen. Elokuvan nimi on siinä mielessä hieman harhaanjohtava, että kaverukset ovat tummaihoisina vain hetken aikaa leffan keskivaiheilla. Leffan tekoaikaan sen nimeä ei vielä koettu mitenkään halventavaksi, vaan vasta vuosia myöhemmin.

Elokuvaa on sen teeman vuoksi syytetty jopa rasismista. Vuonna 2016 elokuvan viimeisimmän tv-esityksen yhteydessä sosiaalisessa mediassa syntyikin keskustelu siitä, onko elokuva oikeasti rasistinen ja saisiko sitä enää esittää ollenkaan televisiossa. Seuraavan Puupää-uusintakierroksen yhteydessä vuonna 2019 Yle päätti jättää elokuvan esittämättä ja se synnytti pienimuotoisen kohun sosiaalisessa mediassa. Elokuvan ensimmäinen tv-esitys tapahtui 15. joulukuuta 1982 ja se keräsi yli 1 700 000 katsojaa ruutujen ääreen. Tuotantokustannuksia ei ole ilmoitettu.

Kaikki nämä Esa Pakarisen ja Masa Niemen tähdittämät 13 Puupää-elokuvaa voi nykyään katsoa myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin, KAVIn, ylläpitämällä Elonet-sivustolla osoitteessa elonet.finna.fi.

Arvosanat:

Pekka Puupää