Noin 7 veljestä (Jukka Virtanen, 1968)

 

 

Ohjaus: Jukka Virtanen
Käsikirjoitus: Jukka Virtanen, Ere Kokkonen, Spede Pasanen
Rooleissa: Spede Pasanen, Juhani Kumpulainen, Ere Kokkonen, Jukka Virtanen, Heikki Kuvaja, Danny, Helge Herala, Simo Salminen, Leo Jokela, Vesa-Matti Loiri, Risto Palm, Pirkko Kankaanpää, Kaisu Vuoristo, Krista Sihvo, Seija Tyni, Veikko Kaseva, Mauno Hyvönen, Veikko Sinisalo, Olavi Ahonen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 32 min
Ikäraja: 7

Spede Pasanen kirjoitti uuden elokuvansa kutsuvierasnäytännön kutsukortteihin vuonna 1968 seuraavasti: "Tulkaa noin vain katsomaan elokuvaamme Noin seitsemän veljestä elokuvateatteri Bostonissa 23.8. -68 noin 16.30. Filmituotanto Spede Pasanen. Noin 2:lle." Kyseessä oli Jukka Virtasen ohjaama Robin Hoodin tarinaan löyhästi pohjautunut keskiaikainen seikkailukomedia. Spede oli suunnitellut tekevänsä Noin seitsemän veljestä -nimisen elokuvan jo heti Millipillerin (1966) jälkeen, mutta ajankohtaisuutensa vuoksi ensin tuli Pähkähullu Suomi. Alun perin Spede suunnitteli elokuvasta nykyaikaistettua versiota Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, mutta muutti aiheen kuitenkin lopulta täysin erilaiseksi. Nimi säilyi kuitenkin ennallaan, vaikka elokuva ei enää muistuttanut Seitsemää veljestä kuin muutaman alkukuvansa ja yhden sitaatin verran.

Jalo ja oikeamielinen Sir Wilhelm (Spede Pasanen) saapuu kotikyläänsä. Hänen on tarkoitus asettua asumaan perintötilalleen, jonka ahne ja häijy linnanherra von Wurstburg (Juhani Kumpulainen) on ottanut haltuunsa. Linnanherra rankaisee lähiseudun talonpoikaisväkeä verottamalla heitä ankarimman mukaan. Paikalle saapuu myös salaperäinen, köyhien auttaja, Robin Hood (Spede Pasanen), joka lopulta pelastaa kaikki linnanherran hirmuvallasta. Robin Hood joutuu kuitenkin ensin linnanherran vangiksi ja kansa nousee kapinaan. Juttuun sekaantuvat myös Mauno Munalukko (Simo Salminen), Pitkä-Jussi (Ere Kokkonen), linnanherran apuri Rautahanska (Helge Herala), munkki Tuck (Jukka Virtanen) ja seppä-keksijä Leonardo (Leo Jokela).

Laulaja Danny trubaduurin roolissa kuljettaa tarinaa eteenpäin laulaen Jaakko Salon säveltämää ja Jukka Virtasen sanoittamaa balladia Seitsemän kertaa seitsemän. Elokuva alkaa sitaatilla Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä ja päättyy sitaattiin Aleksis Kiven Nummisuutareista. Elokuva oli kuvaaja Kari Sohlbergin ensimmäinen työ pääkuvaajana. Elokuva sai Spede-elokuvalle harvinaisen 8 vuoden ikärajan. Sittemmin ikäraja on alentunut 7 vuoteen. Elokuva muistetaan myös siitä, että se oli Speden ja vuonna 2022 kuolleen Vesa-Matti Loirin ensimmäinen yhteinen elokuva. Loiri esittää elokuvassa sivuosaa huovina. Loiri oli kuvausten aikaan 23-vuotias.

Spede halusi huovin rooliin ehdottomasti Loirin, mutta Kokkonen ja Virtanen olivat sitä mieltä, että kysytään ensin laulavana kasakkana tunnettua Viktor Klimenkoa. Kokkonen kävi tapaamassa Klimenkoa, kertoi roolista, mutta Klimenko kuitenkin totesi roolin olevan hänelle aivan liian pieni ja hylkäsi sen. Seuraavaksi Spede ehdotti Virtaselle ja Kokkoselle jälleen Loiria. Spede oli tutustunut Loiriin vuonna 1967 Helsingin Seurahuoneella järjestetyillä teatteripäivillä näyttelijä Marita Nordbergin esiteltyä miehet toisilleen. Kokkoselle ja Virtaselle Loiri oli tuttu Vihtori Kosolan roolista vuoden 1966 lapualaisoopperasta. Miehet pitivät häntä vain pelkkänä protestilaulajana eivätkä lämmenneet Speden ehdotukselle ottaa hänet rooliin. Spede kuitenkin piti päänsä, ja niinpä Kokkonen lähti käsikirjoitus kainalossaan Loirin juttusille Helsingin kaupunginteatteriin. Loiri oli oman kertomansa mukaan aikoinaan katsonut televisiosta Speden ensimmäistä tv-ohjelmaa, 15-minuuttista Spede Show'ta, ja mielessään haaveillut, että tuon miehen kanssa olisi hienoa tehdä joskus töitä. Ja nyt tuo haave toteutui. Vaikka rooli oli kirjoitettu varsin pieneksi sivuosaksi, Loiri kasvatti siitä kuvauksissa paljon suuremman ja näkyvämmän.

 

Elokuva on paikoin hieman sekava ja myös jonkin verran Spedelle tyypillistä lapsellisuuttakin on mukana. Tuon lapsekkaan menonsa ansiosta elokuva nähtiin myös Moskovan elokuvajuhlilla vuonna 1969 lastenelokuvien sarjassa. Tämä lämmitti Speden mieltä, sillä hän oli aina pyrkinyt tekemään elokuvistaan sellaisia, että niitä voisi huoletta lähteä koko perheen voimin elokuvateatteriin katsomaan. Hauskimman roolin tekee Leo Jokela papukaija G. Pula-ahon tyyliin hampaat yhdessä puhuvana keksijä Leonardona. Toisessa pääosassa nähtävä Juhani Kumpulainen ahneena linnanherrana tekee myös hauskan roolin. Linnanherran ja hänen apureidensa aarteenetsintäsekoilu on yksi leffan hauskimmista. Pienessä sivuosassa nähtävä Veikko Sinisalo (1926-2003) ansaitsee myös maininnan. Hän esittää mainion roolin pitkään linnanherran vankina olleena Takkuna. Tämäkin leffa huipentuu suureen joukkokohtaukseen, kuten useat muutkin tuon ajan Spede-elokuvat.

Naiskauneutta elokuvaan tuovat mm. Krista Sihvo (Leonardon vaimo), Pirkko Kankaanpää (Venla) sekä Kaisu Vuoristo (Helena). Vuoristo toimi elokuvan jälkeen Coca-Colan sponsoroimana kiertue-emäntänä Dannyn show'ssa keväällä 1968 ja heillä oli Dannyn kanssa tuolloin myös lyhyt seurustelusuhde. Suhteen päätyttyä Vuoristo muutti uuden miesystävänsä kanssa Länsi-Saksaan, jossa hän kuoli auto-onnettomuudessa huhtikuussa 1969, vain 21-vuotiaana. Noin 7 veljeksen Helena jäi Vuoriston ainoaksi elokuvarooliksi. Pirkko Kankaanpää (nyk. Ahtola) valittiin linnanherran morsiamen, Venlan, rooliin hänen voitettuaan Speden järjestämän Elokuvatyttö-kilpailun. Jaakko Salon säveltämästä ja Virtasen sanoittamasta laulusta Seitsemän kertaa seitsemän tuli yksi Dannyn uran suurimmista hiteistä. Laulu muistetaan vielä tänäkin päivänä. Tosin levytetyssä versiossa on erilainen sanoitus kuin elokuvassa kuultavassa versiossa.

Kuvauksissa sattui myös erittäin vakava onnettomuus, kun ohjaaja Virtasta kuljettanut kuumailmapallo yllättäen putosi veteen ja Virtanen oli hukkua, mutta pelastui lopulta. Kuumailmapalloa lentänyt Veikko Kaseva (1928-1978) oli kokenut lentäjä. Kaseva kuoli vuonna 1978 Tampereella näytöslennon aikana tapahtuneessa onnettomuudessa. Onnettomuudessa kuumailmapallon ns. pohjoisnapaventtiili petti ja pallon yläosa repesi. Kaseva palloineen putosi 250 metrin korkeudesta maahan. Kaseva sai surmansa välittömästi. Myöhemmissä tutkimuksissa venttiili todettiin vialliseksi. Kaseva oli kuollessaan tiettävästi ainoa suomalainen, jolla oli kuumailmapallon lentolupakirja.

 

Elokuvaa kuvattiin Helsingin lisäksi mm. Helsingin maalaiskunnassa, Kuhmossa, Porvoon maalaiskunnassa, Savonlinnassa, Tuusulassa, Sipoossa, Vihdissä ja Espoossa. Elokuvan budjetti oli noin 360 000 markkaa (nykyrahassa noin 617 500 euroa). Voittoa elokuva tuotti 207 126 markkaa (nykyrahassa noin 355 300 euroa). Elokuvan katsojamäärä ei ole tiedossa, koska Elokuvasäätiö alkoi tehdä tarkkoja katsojatilastoja vasta vuonna 1972. Elokuvan alkuperäinen pituus on yli 90 minuuttia, mutta jostain syystä VHS-julkaisua varten sitä lyhennettiin 23 minuuttia. Alkuperäisversio on julkaistu DVD:nä. Elokuvan voi tätä kirjoitettaessa katsoa myös YouTube-videopalvelusta.