VESA-MATTI LOIRI 1945-2022

 

Keskiviikkona 10. elokuuta 2022 saatiin pysäyttävä suru-uutinen, kun rakastetun taiteilijan, Vesa-Matti Loirin, kerrottiin kuolleen pitkäaikaiseen, vakavaan sairauteen 77-vuotiaana. Vesa-Matti Loiri oli yksi Suomen monipuolisimmista viihdetaiteilijoista ja hänen 60 vuotta kestänyt huikea uransa piti sisällään niin elokuvia, tv-ohjelmia kuin musiikkiakin. Ja kunnostautuipa Loiri myös urheilun saralla: biljardia, jääkiekkoa, golfia, jalkapalloa, nyrkkeilyä sekä vesi- ja käsipalloa. Kahdesta viimeksi mainitusta tuli myös suomenmestaruus. Elokuvapuolella Loiri teki sekä komediallisia että vakavampiakin rooleja. TV-työstään hänet palkittiin neljällä Telvis-patsaalla: paras miespuolinen tv-esiintyjä 1984, 1986 ja 1987 sekä erikoistelvis 1999. Elokuvista hänet palkittiin neljällä Jussi-patsaalla: paras miespääosa 1976 (Rakastunut rampa) ja 1983 (poikkeuksellisen laaja-alainen näyttelijäsuoritus vuoden elokuvissa) ja paras miessivuosa 1982 (Pedon merkki) sekä betoni-Jussi elämäntyöstä 1998. Lisäksi hän sai kunniamaininnan vuoden 1963 Jussi-gaalassa roolistaan elokuvassa Pojat. Vuonna 1989 hänet palkittiin erikois-Venlalla ja vuonna 2011 hän sai Kultaisen Venlan erityisansioistaan televisioalalla. Myös musiikkipuolella Vesku palkittiin useilla kulta- ja platinalevyillä, sekä kolmella Vuoden miessolistin Emma-patsaalla vuosina 2003, 2006 ja 2007. Eli voisi sanoa, että Vesku onnistui lajissa kuin lajissa, paitsi Euroviisuissa, jossa tuloksena oli viimeinen sija, mutta Suomessa Veskun Huilumies-laulu nousi kuitenkin hänen tunnetuimpien laulujensa joukkoon.

 

Loirin musiikkiuran tunnetuimmat teokset ovat neljä Eino Leinon runoihin perustuvaa levyä vuosina 1978, 1980, 1985 ja 2001 sekä joululevy Sydämeeni joulun teen vuodelta 1988. Vakavamman musiikin lisäksi Loiri kunnostautui myös huumorilaulajana ja teki pari levyä myös mm. Spede Show'sta ja Vesku Show'sta tuttuina hahmoinaan Jean-Pierre Kuselana ja kuuluttaja-Tyynenä. Elokuvapuolella Veskun muistettavin rooli on tietenkin Spede Pasasen keksimä ja Veskun näyttelemä Uuno Turhapuro, jonka seikkailuja saatiin vuosien 1973-2004 aikana seurata peräti 19 elokuvan verran. Loiri voitti myös kaatuilun epävirallisen suomenmestaruuden Jatkoaika-ohjelmassa syksyllä 1968. Loirin kaatuilua hyödynnettiin myöhemmin useissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa.
 

Ensimmäinen kosketukseni Loiriin tapahtui Vesku Show'n kautta, jota muistan 6-vuotiaana katsoneeni perheen kanssa televisiosta. Noilta ajoilta mieleeni on jäänyt Loirin esittämä kuuluttaja-Tyyne ja hänen hokemansa "Pimpelipom". Vesku Show'ssa Loiri pääsi ehkä parhaiten esittelemään monipuolista osaamistaan. Ensin hän esitti koskettavan laulun ja heti perään puki ylleen roolivaatteet ja muuntautui hauskaksi hahmoksi ja ryhtyi pelleilemään. Lopuksi hän taas vakavoitui esittämään koskettavaa musiikkia. Paremmin Loiri tuli minulle kuitenkin tutuksi Uuno Turhapuro -elokuvien kautta, joita katsottiin tv:stä, videolta ja paikallisessa elokuvateatterissa. Veskun musiikkiuralta itselleni rakkaimpia levyjä ovat vuonna 1978 julkaistu Eino Leino 1, vuonna 1988 julkaistu joululevy Sydämeeni joulun teen ja vuonna 1989 julkaistu Unelmia. Sydämeeni joulun teen on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kotimaisista joululevyistä. Myöhemmin Vesku rupesi tekemään hieman taiteellisempaa musiikkia, josta en oikein innostunut. Toki siinä välissäkin tuli hienoja levyjä, kuten Kaksin, jossa Vesku esittää duettona kappaleet eri naislaulajien, mm. Anu Hälvän, Paula Koivuniemen, Susanna Haaviston, Katri Helenan ja monen muun kanssa. Myös Loirin ns. Lappi-trilogia, eli levyt Inari, Ivalo ja Kasari, joilla Loiri tulkitsee tunnettuja suomirock-hittejä menneiltä vuosilta ovat hienoja. Tykkään myös niistä Veskun humoristisemmista lauluista 60- ja 70-luvuilta ja myös Veskun vuonna 1977 levyttämä Vesku Helismaasta, joka sisältää Veskun tulkintoja Reino Helismaan sanoittamista iskelmäklassikoista, kuuluu omiin suosikkeihini.

Turhapurot ovat olleet kiinteä osa elämääni niin kauan kuin jaksan muistaa. Ensimmäinen Turhapuro-elokuva, jonka muistan 6-vuotiaana nähneeni oli Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy, joka meille ostettiin videona. Sitä tuli katsottua todella paljon. Seuraavana vuonna sitten näin ensimmäisen Turhapuron oikein isolta kankaalta paikallisessa elokuvateatterissa. Se oli vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Uuno Turhapuro herra Helsingin herra ja siitä eteenpäin vuoteen 1994 saakka käytiin kavereiden kanssa katsomassa kaikki Uunot elokuvateatterissa ja sitten vielä vuonna 2004 kävin katsomassa myös viimeiseksi jääneen Turhapuron Uuno Turhapuro - This is my life. Myös vuonna 1992 valmistunut Disneyn Aladdin-animaatio tuli käytyä katsomassa elokuvateatterissa. Siinä Loiri tekee huikean ääniroolin lampun henkenä.  Tuota Aladdinia tuli myös katsottua todella paljon videolta ja muistan vieläkin osan hengen repliikeistä ulkoa. Omia suosikkejani noista Turhapuroista ovat ns. kultakauden eli vuosien 1984-1986 Turhapurot Uuno Turhapuro armeijan leivissä, Uuno Epsanjassa ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle. Mieleeni on jäänyt lapsuudesta se, kun Turhapuro-elokuvia tuli ainoastaan vappuna ja joskus satunnaisesti myös uudenvuodenpäivänä ja niitä keräännyttiin aina koko perheen voimin katsomaan.

 

Ehdin myös nähdä Veskun Sydämeeni joulun teen -konsertin kaksi kertaa 2000-luvun lopulla. Tuolloin häntä säestivät kitaristi Peter Lerche yhdessä Pauliina-puolisonsa kanssa. Todella vaikuttavia konsertteja molemmat.

 

 

Vaikka Vesku tekikin suurimman osan elokuvistaan ja tv-ohjelmistaan yhdessä Spede Pasasen kanssa, niin siinä sivussa syntyi myös muitakin hienoja elokuvia, kuten omat suosikkini Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet (1977), Ulvova mylläri (1982), Kuka on Joe Louis? (1992) ja Sokkotanssi (1999). Vesku tekee kuitenkin jo ensimmäisessä elokuvassaan Pojat (1962) todella vakuuttavan ja koskettavan roolin nuorena Jakena.

Loppuun vielä muutama suositus niille lukijoille, joille Veskun touhut eivät ole entuudestaan tuttuja: Mika Kaurismäen vuonna 2010 ohjaama elämäkertaelokuva Vesku sekä Jari Tervon vuonna 2019 kirjoittama elämäkerta Loiri antavat hyvän kuvan siitä, minkälainen mies oli Vesa-Matti Loiri. Uunoista kiinnostuneille suositeltavaa lukemista on Tuomas Marjamäen kirjoittama historiikki Uuno on numero YKSI.  Vaikka Vesku on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen, hän säilyy musiikkinsa, elokuviensa ja tv-ohjelmiensa kautta ikuisesti minun sekä lukuisten muiden suomalaisten muistoissa. Veskua ei unohdeta koskaan!

Kiitos Vesku kaikista hauskoista ja koskettavista hetkistä joita olet meille vuosien saatossa tarjonnut ja hyvää matkaa sinne Speden ja Simon luokse!

 

"Kyllähän me ollaan niin kauheen ilosia,  

kun taas saadaan tehdä me näitä ohjelmia.
Näitä poikia tässä oikein naurattaa,
kun tässä teemme me taas ohjelmaa

tsat tsat tsaa!"

("Sanat ovat made by my" - Spede Pasanen 1984)