Sibelius (Timo Koivusalo, 2003)

 

Ohjaus: Timo Koivusalo
Käsikirjoitus: Timo Koivusalo
Rooleissa: Martti Suosalo, Miina Turunen, Heikki Nousiainen, Seela Sella, Vesa Vierikko, Kari Hietalahti, Kunto Ojansivu, Tapani Kalliomäki, Jarmo Mäkinen, Konsta Hannonen, Risto Kaskilahti, Hannu Kivioja, Esko Nikkari, Raimo Grönberg, Rea Mauranen, Kirsi Tarvainen, Christian Sandström
Genre: draama
Kesto: 1 h 55 min
Ikäraja: S

 

Johan Christian Julius "Jean" Sibelius, kutsumanimeltään Janne, syntyi Hämeenlinnassa 8. joulukuuta vuonna 1865. Hänen tunnetuimpiin sävelyksiinsä lukeutuvat mm. Finlandia (1899-1900), Karelia-sarja (1893) ja Tuonelan joutsen (1893). 10. kesäkuuta 1892 Sibelius avioitui Ainon (os. Järnefelt) kanssa. Avioliitto kesti 65 vuotta. Sinä aikana he saivat kuusi tytärtä: Eva (Paloheimo, 1893-1978), Ruth (Snellman, 1894-1976), Kirsti-Maria (1898-1900), Katarina (Ilves, 1903-1984), Margareta (Jalas, 1908-1988) ja Heidi (Blomstedt, 1911-1982). Tyttäristä Kirsti-Maria kuoli kahden vuoden ikäisenä lavantautiin. Ruth-tyttärestä tuli tunnettu, Jussi-palkittu näyttelijä ja Heidistä muotoilija. Jean Sibelius eli suhteellisen pitkän elämän. Hän kuoli Ainolassa 91-vuotiaana syyskuussa 1957 aivoverenvuotoon. Aino Sibelius (os. Järnefelt) syntyi Helsingissä 10. elokuuta 1871 ja kuoli Helsingissä kunnioitettavassa 97 vuoden iässä kesäkuussa 1969.

Itseoppinut elokuvaohjaaja Timo Koivusalo (s. 1963) tuli alun perin tunnetuksi näyttelijänä esittämänsä Aikamiespoika Pekon hahmon kautta. Tällä hahmolla hän voitti 1990-luvulla kaksi vitsinkerronnan Suomen mestaruutta. Pekko-hahmon ympärille Koivusalo kehitti 1990-luvun kuluessa tv-sarjan (1993) sekä viisi elokuvaa (1993-1997). Pekkojen jälkeen Koivusalo siirtyi kokonaan kameran taakse ja ohjasi mm. kolme säveltäjäelämäkertaa, Kulkuri ja joutsen (1999), Rentun ruusu (2001) ja Sibelius (2003) sekä muita menestyselokuvia. Tätä kirjoitettaessa Koivusalo on ohjannut  17 pitkää elokuvaa ja 18. on juuri valmisteilla. Koivusalo on Aki Kaurismäen ohella ns. auteur-ohjaaja, eli hän käsikirjoittaa, ohjaa, leikkaa, säveltää musiikin ja jopa tuottaa elokuvansa itse.

Sibelius-elokuva kertoo nimensä mukaisesti Suomen kansallissäveltäjän, Jean Sibeliuksen elämäntarinan lapsuudesta aina viimeisiin vuosiin saakka. Elokuva kuvaa Sibeliuksen värikkäitä opiskeluvuosia 1800-luvun lopun Berliinissä ja Wienissä. Samalla kerrotaan myös Sibeliuksen menestyksen ohella mestaria kohdanneista isoista vastoinkäymisistä sekä vanhuusvuosille saakka jatkuneista rahahuolista ja hotelli Kämpin taiteilijaelämästä yhdessä Akseli Gallen-Kallelan, Juhani Ahon, Robert Kajanuksen ja Eino Leinon kanssa. Sibeliuksen uran ohella elokuvan keskiössä on myös Sibeliusten ainutlaatuinen rakkaustarina. Elokuvan alussa nähdään aitoa dokumenttimateriaalia säveltäjämestarin hautajaisista vuodelta 1957. Siitä siirrytään Sibeliusten kotiin Ainolaan, jossa nähdään jo elämänsä ehtoopuolella oleva Sibeliuksen pariskunta puutarhassa odottamassa kurkien ylilentoa. Vanhana Jannena nähdään Heikki Nousiainen ja vanhan Ainon roolissa Seela Sella. Elokuvassa yhdistellään sekä nuoren että vanhan Sibeliuksen elämää erilaisten takaumajaksojen kautta. Mukana on myös paljon Jannen ja Ainon kirjeenvaihtoa. Nuoren Sibeliuksen roolissa nähdään jo Koivusalon kahdesta edellisestä säveltäjäelämäkerrasta Kulkuri ja joutsen (1999) ja Rentun ruusu (2001) tuttu Martti Suosalo. Nuoren Ainon roolissa nähdään Miina Turunen. Muissa rooleissa mm. Vesa Vierikko (Robert Kajanus), Kari Hietalahti (Eino Leino), Konsta Hannonen (Juhani Aho) ja Jarmo Mäkinen (Akseli Gallen-Kallela).

Jo Koivusalon edellisissä säveltäjäelämäkerroissa loistanut Martti Suosalo on jälleen hyvä nuoren Sibeliuksen roolissa. Myös nuoren Ainon roolissa nähtävä Miina Turunen on kuin ilmetty nuori Aino Sibelius. Hän tekee mielestäni elokuvan parhaan roolin, vaikka ei Suosalokaan huono ole. Heikki Nousiainen vanhana Sibeliuksena tekee myös hienon ja vähäeleisen roolin ja Seela Sella on myös hyvä vanhan Ainon roolissa. Valitettavasti nuo vanhan Sibeliuksen kohtaukset ovat harmittavan lyhyitä. Sivuosista parhaiten mieleen jää Kari Hietalahden esittämä runoilija Eino Leino. Myös Vesa Vierikko tekee ihan kivan roolin Kajanuksena. Parasta elokuvassa on kuitenkin musiikki, sillä onhan se mestarin itsensä säveltämää. Elokuvassa musiikin esittää Sinfonia Lahti, kapellimestarinaan Osmo Vänskä. 

Tapahtumista toiseen hypitään ehkä hieman liian nopeaan tahtiin eikä kaikkiin Sibeliuksen uran merkittäviin käännekohtiin ehditä perehtyä kunnolla. Mutta niinhän se aina on näissä elämäkerroissa, että kaikkea ei millään pystytä sijoittamaan siihen puoleentoista - kahteen tuntiin. Monia juttuja on pakko jättää pois. Olisi esimerkiksi ollut mielenkiintoista nähdä mitä Sibelius teki talvi- ja jatkosodan aikana. Tarina kertoo, että hänelle olisi tarjottu turvapaikkaa ulkomailta mutta säveltäjämestari kieltäytyi lähtemästä Suomesta. Lisäksi olisi ollut hyvä kertoa, missä vuodessa milloinkin liikutaan, että olisi kunnolla pysynyt kärryillä kaikista historiallisista ajanjaksoista. Elokuvassa sivutaan vain muutamia historiallisia tapahtumia, kuten kenraalikuvernööri Bobrikovin murha (1904) sekä vuoden 1918 kansalaissota. Niihin ei kuitenkaan paneuduta kunnolla vaan ne ohitetaan melko nopeasti. Tuntuu kuin Koivusalolla olisi koko ajan ollut hirveä kiire viedä elokuvaa eteenpäin, eikä oikein mihinkään asiaan ehditä perehtyä kunnolla. Näistä pienistä puutteistaan huolimatta Sibelius on Kulkurin ja joutsenen sekä Rentun ruusun ohella niitä parempia Koivusalon elokuvia. Muutamia koskettaviakin hetkiä leffassa nähdään, joten ihan kuivin silmin ei tätä pysty katsomaan. Elokuvan alkutekstit on toteutettu englanniksi, koska leffa oli tarkoitettu myös kansainväliseen levitykseen ja tiettävästi ainakin New Yorkissa se esitettiin lokakuussa 2003.

 

Elokuvan budjetti on ollut varsin pieni, vain noin 1,7 miljoonaa euroa ja siksi monissa kohtauksissa on jouduttu vähän tinkimään laadusta. Elokuvaa kuvattiin Nakkilassa (Villilän studiot), Helsingissä, Keuruulla, Järvenpäässä, Naantalissa, Porissa, Latvian Riiassa sekä Italian Rapallossa. Leffan toteutus ideasta valmiiksi elokuvaksi kesti kaikkiaan kolme vuotta. Itse kuvaukset kestivät heinäkuusta 2002 tammikuuhun 2003. Elokuvasäätiö myönsi elokuvalle tukea 700 000 euron verran. Ensimmäisen kerran elokuva esitettiin yleisölle Lahden Sibelius-festivaaleilla 4.9.2003, mutta varsinainen ensi-ilta oli 12.9.2003. Katsojia kertyi yhteensä 272 957 ja se oli vuoden toiseksi katsotuin kotimainen, edellään vain Aleksi Mäkelän ohjaama Pahat pojat. Jo pelkästään Sibeliuksen upean musiikin vuoksi tämä kannattaa katsoa.