Rampe & Naukkis - kaikkien aikojen superpari (Hannu Seikkula, 1990)

Ohjaus: Hannu Seikkula
Käsikirjoitus: Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala
Rooleissa: Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, Kari Franck, Milka Alroth, Kristiina Elstelä, Esko Nikkari, Antti Virmavirta, Martti Kaukanen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 26 min
Ikäraja: S

 

Rampe (Pirkka-Pekka Petelius) ja Naukkis (Aake Kalliala) ovat harrastajamuusikoita, jotka työskentelevät rakennustyömaan ruokalassa. Työntekijöiden jatkuvaan pilkkaamiseen kyllästyneinä he ottavat kuitenkin lopputilin ja uhoavat lähtiessään, että kuukauden kuluttua heillä on Stadikalla Live Aid -konsertti. Kun sitten koittaa se suuresti hehkutettu päivä, loistaa yleisö poissaolollaan. Kaverukset eivät kuitenkaan lannistu, vaan päättävät yrittää vielä kerran ja tekevät musiikkivideon biisistä Tuuliviiri. He lähettävät videon ohjelmatoimisto Margusille (Kari Franck), joka palkkaa kaksikon muusikoiksi Grönholmin (Martti Kaukanen) huoltoasemalle. Huoltoasemalle saapuessaan Naukkis rakastuu Grönholmin tyttäreen Sirkkaan (Milka Alroth), joka on huoltoasemalla myyjänä. Pian Grönholm ilmoittaa lähtevänsä pitkälle työmatkalle ja antaa kaveruksille kuukauden palkan, 130 markkaa. Tämä ei kuitenkaan kelpaa kaveruksille ja he päättävät erota. Mennessään kertomaan tätä pomolle, he näkevät kuinka Margus ja Grönholm puuhavat jotain suuren rahasalkun kanssa. Margus luulee kaverusten saaneen selville heidän hämärät puuhansa ja ampuu heitä kohti. Tästä säikähtäneinä Rampe ja Naukkis lähtevät pakoon Margus ja Grönholm kannoillaan...

 

Hahmot Rampe (oik. Raimo Bilardo Wathén) ja Naukkis (oik. Sakari Naukkarinen) tulivat alun perin katsojille tutuiksi sketsisarjasta Pulttibois, jossa he esiintyivät kahden miehen yhtyeensä Trio Erektuksen kanssa huoltoasemalla. Tauoilla he kertoilivat toisilleen vitsejä siivouskomerossa juoden Jaffaa ja poltellen tupakkaa. Vitsit liittyivät yleensä jazz-rumpali Reino "Reiska" Laineeseen. Sketseistä jäi elämään lausahdus "Reiskahan elää vielä". Samantyylisiä Reiskavitsejä on mukana myös elokuvassa. Rampella on puhe- ja lonkkavika, kölirinta, kyttyräselkä ja isot pulisongit. Naukkiksen tunnusmerkkejä ovat mustat kalapuikkoviikset ja paksut kulmakarvat. Rampen hahmo herätti aikoinaan jopa vähän pahennusta.

Elokuva on kuvattu Helsingissä, Vihdissä, Porvoossa, Kotkassa, Porissa ja Kirkkonummella. Kuvauspäiviä oli vain 10, joten kiire on ollut. Elokuvan budjetti oli huimat 1 509 182 markkaa, joka nykyrahassa vastaa noin 410 000 euroa. Siitä lähes puolet, eli 750 000 markkaa (n. 203 846 euroa)  tuli tukena Elokuvasäätiöltä. Elokuvaa katsoessa voi vain ihmetellä, onko leffa todella maksanut noin paljon. Elokuvan sekaan on ripoteltu jonkin verran kotimaisia klassikkoiskelmiä, kuten Lasse Mårtensonin ja Carolan duetto Mä lähden Stadiin, Kirkan Leijat, Dannyn Tuuliviiri sekä muutama ulkomainen kappale, joten todennäköisesti suurin osa budjetista on käytetty noiden kappaleiden tekijänoikeusmaksuihin. Tuollainen valmiiden musiikkikappaleiden käyttö oli Speden elokuvissa todella harvinaista. Yleensä elokuvissa kuultiin vain varta vasten niihin sävellettyä musiikkia. Elokuva sisältää myös muutamia kamera-ajoja sekä panorointia, joka on hyvin harvinaista Speden elokuvissa. Panoroinilla tarkoitetaan sitä, että kamera pysyy paikallaan, mutta kääntyy sivusuunnassa akselinsa ympäri. Kamera-ajolla puolestaan tarkoitetaan sitä, että kamera on kiinnitettynä pyörillä varustetussa apuvälineessä (dolly). Kamera-ajossa kuvattava kohde pysyy paikallaan, mutta kamera liikkuu.

Koska leffan vitsit ovat samaa tasoa kuin itse sketseissä, ne eivät kovin kauaa jaksa naurattaa. Petelius ja Kailliala ovat kuitenkin hauskoja rooleissaan, mutta muut näyttelijät eivät oikein onnistu, ja varsinkin Kari Franck vetää konnan roolinsa todella pahasti ylinäytellen. Parivaljakko Rampe ja Naukkis toimii oikeastaan paremmin lyhyinä sketseinä kuin tämmöisenä kokoillan elokuvana. Tämä oli viimeinen Speden kakkostuotanto, sillä vuodesta 1991 lähtien Spede keskittyi vain lähinnä ykköstuotantoihinsa Turhapuroihin, mutta toimi tuottajan ominaisuudessa vielä Aleksi Mäkelän esikoisohjauksessa Romanovin kivet (1993) sekä Timo Koivusalon Pekko ja poika (1994) -elokuvassa.

Ruokalakohtauksessa rakennustyömaan työntekijöinä nähdään huumoriyhtyeestä Seitsemän Seinähullua Veljestä tutut muusikot Raimo Smedberg, Pekka "Pablo" Seppä ja Seppo Korjus. Korjus ja Smedberg muistetaan myös vuonna 1997 valmistuneesta ohjelmasta The Joulukalenteri ja Pablo vuosina 1994-1995 Ransu Karvakuonon kanssa Pikku Kakkoseen tekemästään kokkiohjelmasta Kokkelivekkulit. Elokuvassa "nähdään" myös Spede-tuotannolle erittäin harvinainen seksikohtaus. Itse en muista, että sellaista olisi ollut missään aiemmassa Speden tuotoksessa, sillä Spede halusi elokuviensa olevan aina sellaisia, että niitä voi lähteä koko perheen voimin katsomaan. Rampe & Naukkis - kaikkien aikojen superpari sai ensi-iltansa marraskuussa 1990 ja se keräsi katsojia vain 31 904. Tuloksena vuoden 9. katsotuin kotimainen elokuva. Televisiossa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran 16.8.1993, noin 10 minuuttia lyhennettynä. 

Samoihin aikoihin elokuvan kanssa julkaistiin myös Trio Erektuksen Kultalevy 1 -niminen LP/CD.  Levyllä Petelius ja Kalliala esiintyvät Pulttibois-sarjasta tuttuina sketsihahmoina ja sen vuoksi levyä voidaankin pitää enemmän tv-sarjan kuin itse elokuvan soundtrackinä. Nimensä mukaisesti levy myi kultaa hyvin nopeasti. Kultalevyraja oli tuolloin vielä 25 000 kappaletta. Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. DVD:nä se on saatavana sekä yksittäin että Spede - Täydellinen kokoelma -boksissa, joka sisältää kaikki 23 ns. Spede-elokuvaa. Elokuva on tätä kirjoitettaessa katsottavissa myös YouTube-videopalvelussa.