Uuno Turhapuro -tv-sarja (Reija Virolainen, 1996)

 

Ohjaus: Reija Virolainen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Tommi Rinne, Martti Tschokkinen, Linda Lampenius
Kesto: 30 min / jakso
Ikäraja: S

Uuno Turhapuro -elokuvien suosio oli alkanut laskea tasaisesti 80-luvun lopulta lähtien. Spede ja Ere Kokkonen olivat olleet pitkään riidoissa, mutta 90-luvun alkupuolella herrat saivat kuitenkin välinsä kuntoon ja Kokkonen palasi jälleen viiden vuoden tauon jälkeen ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Uunoja. Pientä nostetta Kokkosen paluu saikin aikaan, sillä vuoden 1991 Turhapuro-elokuvan katsojaluvut nousivat yli 100 000:lla edellisvuodesta. Seuraavana vuonna päästiin vielä yli 200 000, mutta sen jälkeen ei enää 200 000 katsojan rajaa hätyytelty. Vuonna 1993 Kokkonen ei enää ollut mukana ohjaamassa ja käsikirjoittamassa vaan hommat hoiti Spede itse. Katsojaluvut putosivat jälleen yli 100 000:lla.

Pohjanoteeraukseksi voidaan lukea vuonna 1994 ilmestynyt, niin sanottu epävirallinen Turhapuro-elokuva eli Uuno Turhapuron veli, joka toteutettiin jälleen täysin ilman Kokkosta ja tällä kertaa myös ilman Loiria. Leffa sai vain hieman yli 20 000 katsojaa. Tuolloin Speden oli pakko myöntää, ettei Uuno-leffa toimi ilman Loiria. Vuonna 1995, kun Elokuvasäätiö ei myöntänyt tukea uudelle Turhapurolle, Spede päätti palauttaa hahmon sinne mistä kaikki alkoi, eli televisioon, ja kokeilla vieläkö Uuno toimisi formaatissa, josta se oli aikoinaan 70-luvun alussa ponnistanut valkokankaalle.

Syntyi 23-osainen tv-sarja, jonka nimi oli yksinkertaisesti vain Uuno Turhapuro. Sarjassa olivat mukana vanhat tutut naamat eli Vesku Uunona, Marjatta Raita Uunon vaimona, Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg Uunon appivanhempina ja Simo Salminen Sörsselssöninä. Speden esittämää Härski Hartikaista ei sarjassa nähty lainkaan, mutta muutamia Härskin keksintöjä otettiin mukaan. Sivuosissa nähtiin mm. Blondi tuli taloon -sarjasta tuttu Niko Sinervä, viulisti Linda Lampenius sekä Tommi Rinne, Martti Tschokkinen ja Seppo Pääkkönen. Ja tietysti myös Tuuran sihteerinä tutuksi tullut ihastuttava Elli Castrén oli mukana. Sarjan käsikirjoitti Spede ja ohjauksesta vastasi Speden ohjelmissa vuodesta 1984 lähtien kuvaussihteerinä toiminut ja 90-luvulla ohjaajaksi ryhtynyt Reija Virolainen. Sarja esitettiin MTV3-kanavalla maaliskuusta toukokuuhun 1996. Mikään uusi juttu tämä sarja ei ollut, sillä jo vuonna 1986 oli esitetty 7-osaiseksi laajennettu sarjaversio kaikkien aikojen suosituimmasta Turhapuro-elokuvasta Uuno Turhapuro armeijan leivissä, ja se sai hyvä katsojaluvut.

 

Tässä vuoden 1996 sarjassa tupajumit ja homesienet ovat tuhonneet vuorineuvos Tuuran ja hänen vaimonsa kartanon. Niinpä pariskunta joutuu muuttamaan Uunon ja hänen vaimonsa luokse. Suomen rikkaimmalla miehellä ja hänen vaimollaan olisi kyllä varaa asua hienomminkin, mutta jostain syystä he muuttavat kuitenkin Turhapuroille. Myös kodittomaksi joutunut Uunon hyvä ystävä insinööri Sörsselssön muuttaa Turhapuroille. Appiukko tosin tekee kaikkensa, ettei hänen tarvitsisi missään nimessä muuttaa asumaan Uunon luokse. Hän mm. ilmoittaa autonsa varastetuksi ja joutuu pidätetyksi autovarkaudesta. Lopulta kaikki kuitenkin selviää ja appiukkokin löytää itsensä palloilemasta Uunon kanssa saman katon alta. Appiukon kunniaksi Uuno järjestää mm. Gala-illan ja muuta kivaa. Kuvioita saapuu sotkemaan myös kaunis psykiatri Kielo Nuppu.

 

Spede on jälleen tässäkin sarjassa harrastanut vanhan kierrätystä, sillä mukana alun perin 70-luvun Spede Show'ssa nähty sketsi, jossa Uuno esittää sarjan tekoaikaan tv:stä tuttuja ohjelmia, kuten Onnenpyörä, Hyvät pahat ja rumat, Remontti-Reiska ja monia muita. Myös Härski Hartikaisen legendaarinen leivän voitelu elokuvasta Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) on otettu mukaan. Sarjan pitkän keston vuoksi Tapio Hämäläinen väsyi ja sai tarpeekseen Tuuran roolista eikä häntä nähty enää seuraavassa Turhapurossa appiukkona. Hämäläisen kyllästymisen voi aistia jo tv-sarjaa katsoessa. Omien sanojensa mukaan Hämäläinen oli harkinnut Tuuran roolista luopumista jo useampana vuonna, mutta ei se luopuminen kuitenkaan helppoa ollut. Tämän sarjan myötä hänen mittansa tuli kuitenkin täyteen. Myöhemmin hän totesi Turhapurojen olleen pelkkää pilipaliviihdettä.

Sarja on kuvattu lähes kokonaan yksissä ja samoissa lavasteissa Turhapurojen kotona, lukuun ottamatta muutamaa kohtausta poliisiasemalla sekä paria ravintola- ja ulkokohtausta. Lavasteet ovat lähes identtiset Speden vuosina 1994-1995 tuottaman Blondi tuli taloon -sarjan lavasteiden kanssa. Pieniä muutoksia tosin tehtiin, mutta pääosin lavasteet ovat siis samat. 

Ensimmäinen jakso esitettiin tv:ssä 5. maaliskuuta ja se keräsi ihan mukavasti katsojia, mutta jakso jaksolta katsojaluvut alkoivat laskea kuin lehmän häntä, kun katsojat huomasivat juonen vain junnaavan paikallaan eikä minkäänlaista kehitystä tapahtunut missään vaiheessa. Alun perin sarjasta piti tulla 26-osainen, mutta erinäisten tietojen mukaan "tuotantoteknisistä syistä" sarjan kolme viimeistä jaksoa jäivät kokonaan kuvaamatta ja sen vuoksi sarja päättyi hieman kummallisesti kesken kaiken. Todellinen syy taisi olla katsojaluvuissa. Vuoden 1996 ensiesityksen jälkeen sarjaa ei ole uusittu katsojien toiveista huolimatta eikä VHS- tai DVD-julkaisuakaan ole tullut. Ja tuskin tuleekaan.

YouTube-videopalvelussa oli jokin aika sitten vielä nähtävissä koko sarja, mutta se on sittemmin poistettu ja tätä arvostelua kirjoittaessa palvelusta on katsottavissa vain kooste, johon on kerätty sarjan parhaat jutut sekä jonkun fanin tekemä ns. "kadonnut elokuva" nimellä Vuokraisäntä Uuno Turhapuro. Sarjan esittäminen tv:ssä kesti kaksi kuukautta, mutta itse sarjan tapahtumat sijoittuvat vain kahteen vuorokauteen. Sarja jäi näyttelijä Martti Tschokkisen viimeiseksi, sillä hän kuoli vain kaksi kuukautta sarjan tv-esityksen päättymisen jälkeen heinäkuussa 1996.

 

Itsekin katsoin sarjan televisiosta tuolloin 1996, mutta siitä ei jäänyt mieleeni muuta kuin Uunon leivän voitelu sekä kohtaus, jossa Uuno esittää tv:n ohjelmatarjontaa. Muutama vuosi sitten katsoin sarjan pitkästä aikaa uudestaan YouTubesta, kun joku oli sen sinne ladannut ja eipä sarjassa oikein mitään muistettavaa olekaan, kun juoni junnaa lähes koko ajan paikallaan eikä kehity mitenkään. Spedekin joutui tuolloin vuonna 1996 tunnustamaan, että vaikka Uuno on alun perin syntynyt televisiossa, se toimii paremmin elokuvissa. 

Sarjan ainoaksi varsinaiseksi ansioksi voidaan laskea se, että Linda Lampenius sai uralleen merkittävää nostetta ja oli parin vuoden ajan yksi tunnetuimmista suomalaisista. Sarjan jälkeen Linda sai mm. oman nimikkosiiderin, jota on kerrottu myydyn jopa hurjat 12 miljoonaa pulloa. Ja esiintyipä hän myös Jenkkien Playboy-lehdessäkin vuonna 1998. 

Jos et ole sarjaa nähnyt, et ole mitään menettänytkään, sillä sarjassa ei yksinkertaisesti tapahdu mitään erityisen merkittävää tai mieleenjäävää. Koko ajan ollaan vain Turhapuroilla ja höpistään jotain jonninjoutavaa ja välillä syödään. Sarjan olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättä. Pienoinen kulttuuriteko Maikkarilta olisi kuitenkin esittää sarja 26 vuoden jälkeen uusintana tai edes julkaista se katsottavaksi vaikka MTV:n suoratoistopalvelussa.