Uuno Turhapuro -elokuvasarja (1973-2004)

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Suomen elokuvahistorian tunnetuin törkyturpa Uuno Turhapuro nähtiin ensimmäisen kerran televisiossa. Samana syksynä tuli myös kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun viihteen mestari Spede Pasanen kuoli. Uunon 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätin perehtyä hieman tarkemmin tämän törkyturvan toilailuihin ja arvostella koko 20-osaisen elokuvasarjan. Vuosina 1973-2004 valmistui 19 virallista Uuno Turhapuro -elokuvaa sekä yksi epävirallinen elokuva, Uuno Turhapuron veli, jota ei usein lasketa Turhapuro-elokuvaksi, koska itse Uuno ei ole siinä mukana.

Elokuva on silti mukana Uuno – Täydellinen kokoelma -DVD-boksissa, ja koska elokuva on tuossa kokoelmassa mukana, niin on se myös tässä arvioitavana. Elokuvista 13 käsikirjoitti Spede ja loput Ere Kokkonen. Virallisten elokuvien lisäksi Uuno Turhapuron hahmo nähtiin vierailemassa myös elokuvissa Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979) ja sen jatko-osassa Tup-akka-lakko (1980). Lisäksi vuonna 1996 tehtiin 23-osainen Uuno Turhapuro -niminen -tv-sarja.

Kokkonen ohjasi elokuvista suurimman osan, 15 kpl. Spede ohjasi kaksi, Hannu Seikkula myös kaksi ja Pertti Melasniemi yhden. Vuosien 1973-1978 Turhapurot olivat mustavalkoisia, mutta vuodesta 1981 lähtien kaikki Turhapurot kuvattiin väreissä. Suurin osa 70- ja 80-lukujen Turhapuroista olikin ensi-iltavuotensa katsoituimpia. 80-luvun lopulta lähtien Turhapurojen katsojaluvut alkoivat kuitenkin laskea todella rajusti. Elokuvien musiikeista vuosina 1973-1998 vastasi Jaakko Salo (1930-2002). Viimeisen, Jaakko Salon kuoleman jälkeen valmistuneen elokuvan musiikista vastasi Olli Ahvenlahti orkestereineen.

UUNO TURHAPURO (Ere Kokkonen, 1973):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Juhani Kumpulainen, Spede Pasanen, Simo Salminen, Anna-Liisa Ruotsi
Genre: komedia
Kesto: 1 h 23 min
Ikäraja: 7

Kaikki alkoi kaksi vuotta ennen tätä ensimmäistä elokuvaa. Uuno esiintyi television Spede Show'n sketseissä. Ensimmäisessä sketsissä, tammikuussa 1971, hahmolla ei ollut vielä edes nimeä. Sketsin aiheena oli olematon lottovoitto, josta Vesa-Matti Loirin ja Marjatta Raidan näyttelemä aviopari riitelee. Toiseen sketsiin hahmolle keksittiin nimi Usko ja kolmannen sketsin kohdalla hahmon nimeksi vakiintui Uuno, joka oli Speden mukaan peräisin hänen kouluaikaiselta saksanopettajaltaan Uuno Hiltuselta, jonka kanssa Spede ei tullut toimeen. Sukunimi Turhapuro on todennäköisesti muunnos Speden vuoden 1971 Kahdeksas veljes -elokuvan hahmon johtaja Tässäpuron nimestä.

Sketsien saaman suosion myötä Spede ehdotti Veskulle, että hahmosta tehtäisiin elokuva. Loiri epäröi ensin, että mahtaako tuollainen sketsihahmo toimia elokuvana, mutta Spede oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä se voisi toimi. Loiri sitten suostui, ja niinpä kaverukset lähtivät Speden autolla kohti Muoniota, jossa sijaitsi Speden piilopirtti Mesopotamia. Siellä syntyi käsikirjoitus kaikkien aikojen ensimmäiseen Uuno Turhapuro -elokuvaan. Loirin ensimmäinen idea elokuvaan oli lintupönttö, jonka Uuno liimaa puuhun väärinpäin. Myös viuluidea tuli Veskulta.

Spede ja ohjaaja Ere Kokkonen olivat riitaantuneet Jussi Pussi -elokuvan (1970) tekemisen jälkeen. Spede ei pitänyt elokuvasta ollenkaan ja suostuikin pitkin hampain tuottamaan sen. Välit katkesivat pitkäksi ajaksi. Sinä aikana Spede käsikirjoitti ja ohjasi itse kaksi elokuvaa: Hirttämättömät (ohjaus yhdessä Vesku Loirin kanssa) ja Kahdeksas veljes. Vuonna 1973, kun ensimmäisen Turhapuron kuvaukset oli tarkoitus aloittaa, Spede päätti pyytää Kokkosen ohjaajaksi. Ensin kaverusten välit piti kuitenkin saada kuntoon. Pitkän suostuttelun jälkeen Spede lopulta sai Kokkosen kanssa aikaan sovinnon ja Kokkonen suostui tulemaan elokuvan ohjaajaksi. Kokkosen oman kertoman mukaan hän suostui ohjaamaan elokuvan sen vuoksi, että pääosan näyttelee Vesa-Matti Loiri ja että elokuva kuvataan tv-tekniikalla monikamerasysteemillä.

Tässä ensimmäisessä elokuvassa Uuno rakentaa tee-se-itse -menetelmällä viulun ja opettelee kirjeopiston kautta soittamaan sitä. Viulisti-Uuno osallistuu television kykykilpailuun ja saa huiman suosion. Uuno lähtee kiertueelle managerinaan yläkerran naapuri Kotkala-Hammaslärvänen (Juhani Kumpulainen). Viulistin suosio on huimaa ja konsertteja tulee, mutta samalla menee vapaa-aikaa. Lopulta Uuno päättää kuitenkin lopettaa viulistin hommat ja ryhtyä taas nauttimaan markasta ja elämään tavallista laiskaa elämäänsä sohvalla jääkaapin varjossa.

Uunon käyttämän viulun rakensi oikeasti Veskun isä Taito Loiri, joka oli ammatiltaan tekninen piirtäjä, mutta myös taitava viulunrakentaja. Elokuvan alussa nähdään kuinka Uuno ja Elisabeth menevät naimisiin ja samalla selviää myös, että Uunon koko nimi on Uuno Eero Turhapuro. Uuno on tuossa vaiheessa vielä siisti ja hyvinpukeutunut, mutta päästyään rikkaisiin naimisiin hän rähjääntyy. Mukana ovat myös Uunon parhaat kaverit Härski Hartikainen ja Lettunen, joiden kanssa Uuno päivisin pelaa kasinoa ja tekee siinä sivussa vähän korjaushommia. Simo Salmisen roolihahmo tunnettiin tässä ensimmäisessä elokuvassa vielä nimellä Lettunen. Myöhemmin hahmon nimi muutettiin ainakin pari kertaa ennen kuin siitä tuli kaikkien tuntema Sörsselssön.

Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi yksissä lavasteissa Turhapurojen kotona. Loirin ja Marjatta Raidan kemia toimii loistavasti ja he ovat kuin tehdyt rooleihinsa. Myös Juhani Kumpulainen tekee hauskan roolin Uunon inhoamana yläkerran naapurina Kotkala-Hammaslärväsenä. Uunon appiukko ja anoppi eivät vielä tässä vaiheessa olleet mukana kuvioissa. Tässä vaiheessa Uuno puhui vielä sössöttämällä, mutta seuraavassa elokuvassa tuo puhetyyli oli hylätty. Kykykilpailusta voi bongata myös Jukka Virtasen, joka esittää jonglöörien kuninkaaksi kutsuttua Kalevi Ketasta. Kykykilpailun juontaa Antti Einiö. Raitiovaunukohtauksessa nähdään myös ohjaaja Ere Kokkosen tuolloinen vaimo Titta Jokinen sekä Loirin nuorena auto-onnettomuudessa kuollut vaimo Mona. Tämä ensimmäinen Turhapuro oli vuoden 1973 toiseksi katsotuin kotimainen Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu -elokuvan jälkeen. Katsojia kertyi kaikkiaan 613 009.

PROFESSORI UUNO D.G. TURHAPURO (Ere Kokkonen, 1975):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Spede Pasanen, Juhani Kumpulainen, Seppo "Sämpy" Laine, Anja Pohjola, Pehr-Olof Sirén, Jyrki Kovaleff
Genre: komedia
Kesto: 1 h 21 min
Ikäraja: 7

Alun perin Uuno Turhapuron hahmon oli tarkoitus seikkailla vain yhdessä elokuvassa, mutta ensimmäisen elokuvan saatua suuremman suosion kuin tekijät olivat osanneet kuvitellakaan, alkoi Spede suunnitella törkyturvan seikkailuille jatkoa. Jatko-osa, Professori Uuno D.G. Turhapuro, ilmestyi kaksi vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen vuonna 1975. Mukana olivat jälleen Vesa-Matti Loiri Uunona, Marjatta Raita Uunon vaimona sekä Spede Härski Hartikaisena. Uusina hahmoina mukana olivat Uunon appiukko ja anoppi, joita näyttelivät ensimmäisen ja ainoan kerran Anja Pohjola ja Per-Olof Sirén, jotka olivat aviopari myös oikeassa elämässä. Simo Salmisella oli kesällä 1975 niin paljon teatterikiireitä, että hän ei ehtinyt lainkaan kuvauksiin. Mukana nähdään myös Seppo ”Sämpy” Laine, josta Spede suunnitteli myöhemmin uutta koomikkotähteä tv-ohjelmiinsa Loirin saatua kiinnityksen Turun kaupunginteatteriin.

Tässä toisessa Turhapuro-elokuvassa Uuno onnistuu rajattoman mielikuvituksensa ja ystävänsä Härski Hartikaisen avustuksella välttelemään niin isot kuin pienemmätkin työt. Uunon appiukko on täyttämässä 60 vuotta ja naistenlehdet haluavat haastatella myös Uunoa, joten työtä on hankittava! Sattumalta kohtalo puuttuu peliin ja Uunosta tulee se mistä hän on jo kauan uneksinut – filmitähti! Appiukolla on kuitenkin mielessään Uunolle aivan toisenlainen ura, nimittäin kasvitieteen professori.

Elokuvan nimi on hieman harhaanjohtava, sillä Uunon professoritouhuja seurataan vasta elokuvan viimeiset viisi minuuttia. Muuten elokuvassa keskitytään enimmäkseen seuraamaan Uunon töiden välttelyä ja vähän myös filmitähtihommia. Elokuvassa nähdään Speden keksinnöistä ehkäpä legendaarisin, eli Spedelinko. Se on laite, jolla mäkihyppääjät pystyivät harjoittelemaan hyppyjään ilman hyppytornia. Uuno esittelee laitetta mökkinaapurilleen, jota esittää Anna-Liisa Ruotsi. Loiri on jälleen hyvässä vedossa Uunona ja myös Uunon yläkerran naapurin roolissa nähtävä Juhani Kumpulainen on loistava herra Kotkala-Hammaslärväsenä, jota Uuno tykkää tuon tuostakin hieman kiusoitella.

Mukana on monta klassikkokohtausta, kuten Uunon kaljanmaistelu, Uunon nakkikioskihuijaus, muovipussien tyhjennys (”jumalauta nakkeja!”) ja Uunon rumpujen soitto. Myös itse Uunon nimi on kokenut pienen muutoksen. Ensimmäisessä elokuvassa Uunon koko nimi oli Uuno Eero Turhapuro, mutta tässä elokuvassa se on Uuno Daavid Goljat Turhapuro. Katsojia elokuvalle kertyi 455 739 ja se oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Tästä lähtien uusi Turhapuro valmistui joka vuosi aina vuoteen 1978.

LOTTOVOITTAJA UKK TURHAPURO (Ere Kokkonen, 1976):

Kolmas Uuno Turhapuro -elokuva valmistui vuonna 1976 ja se sai nimekseen Lottovoittaja UKK Turhapuro. Uunon nimi on tässä elokuvassa Uuno Kaavit Koljat Turhapuro, koska Uuno tykkää kovasti nimensä alkukirjaimista UKK, jotka sattuvat olemaan samat kuin tuolloisella presidentillämme Urho Kaleva Kekkosella. Pääosassa häärivät jälleen Vesku Uunona ja Marjatta Raita Elisabeth Turhapurona. Sivuosissa nähdään Spede Härski Hartikaisena sekä Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg ensimmäistä kertaa Uunon appiukkona ja anoppina. Mukana on myös jo edellisessä Uunossa nähty Seppo ”Sämpy” Laine. Tällä kertaa Laine esittää Speden vuoden 1974 Viu-hah hah-taja -elokuvasta tuttua suomen kielen unohtanutta herra Tossavaista. Simo Salmisella oli jälleen tuonakin kesänä teatterikiireitä, mutta nyt hän ennätti piipahtamaan pikkuroolissa Turhapurojen mökkinaapurina Jaskana. Tuo Uunon ja Jaskan kohtaus onkin yksi elokuvan hauskimmista.

Uuno on onnistunut pääsemään rikkaisiin naimisiin, mutta hänen paras kaverinsa Härski Hartikainen ei usko avioliiton kestävän edes vuotta. Kaverukset lyövät asiasta vetoa ja nyt on koittanut aviopari Turhapuron ensimmäinen hääpäivä. Uuno valmistautuu Härskin lupaamaan juhlalounaaseen, mutta sattumalta kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Uunosta tulee lottovoittaja. Vai tuleeko sittenkään...?

Alkutekstit lukee MTV:n (nykyinen MTV3) eli Maikkarin uutisankkurina tutuksi tullut Pirjo Nuotio, joka tuohon aikaan oli yhtiössä vielä kuuluttajana. Elokuva pitää sisällään monta legendaarista kohtausta, kuten Härskin näkkileivän voitelu, Härskin tarjoama juhlalounas, Uunon ja Härskin tanssi, Uunon ja mökkinaapurin keskustelu, Uunon rakkausruno ja Uunon valuuttakramppi, jolla hän huijaa itsensä Esson baariin keskikaljoille. Elokuvan keskivaiheille on myös hieman oudosti jätetty pätkä, jossa nähdään useampi pilalle mennyt otos, kun Loirin ja Esson baarin myyjää esittävän Titta Jokisen pokka pettää.

Loiri on hyvässä vedossa jälleen ja hänen sekä tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa mukana olevan Tapio Hämäläisen kemiat pelaavat myös hyvin yhteen. Seppo Laine tekee myös hauskan roolin Tossavaisena, joka on ryhtynyt rahoittamaan Uunon toilailuja siihen asti kunnes olematon lottovoitto luovutetaan hänelle. Elokuvan loppu meneekin sitten enemmän tai vähemmän sen selvittelyssä, kuka lottokupongin lopulta olikaan palauttanut vai oliko kukaan, ja minkä viikon kuponki olikaan kyseessä.

Kylpyammekohtauksessa Uunon tyttöystävien joukossa nähdään tuolloin vielä varsin tuntematon nuori Helena Lindgren. Myös edellisestä Turhapurosta tuttu Spedelinko on mukana tässäkin elokuvassa. Loittovoittaja-Uunon pukeutumistyyli, eli supiturkki ja uimahousut, on lainattu legendaariselta matkatoimistoyrittäjä Kalevi Keihäseltä, joka tuolloin 1970-luvun puolivälissä tunnettiin suomalaisia Espanjaan kuljettaneen Keihäsmatkat-yhtiön perustajana. Loittovoittaja UKK Turhapuro sijoittuu sinne Turhapuro-elokuvien kärkikästiin, koska elokuvan ideat ovat vielä uusia eikä Spede ole tässä vaiheessa vielä sortunut kierrättämään vanhoja sketsejään, kuten myöhemmin teki parissakin Turhapurossa.

HÄPY ENDKÖ? ELI KUINKA UUNO TURHAPURO SAI NIIN KAUNIIN JA RIKKAAN VAIMON (Ere Kokkonen, 1977):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Ritva Valkama, Helge Herala, Marja Korhonen, Olavi Ahonen, Spede Pasanen, Simo Salminen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 19 min
Ikäraja: 7

Tässä elokuvan kertojan, Mauno Hyvösen (1925-2021), mukaan ”Uuno-trilogian neljännessä osassa” palataan Uunon juurille ja elokuva kertoo nimensä mukaisesti tarinan siitä kuinka Uuno Turhapuro pääsi rikkaisiin naimisiin. Uuno lähtee lentorahtina maaseudulta Helsinkiin etsimään kaunista ja rikasta vaimoa. Hienot vaatteet hän ostaa eräästä kuolinpesästä kahdeksalla markalla ja alle kahdessa viikossa hänestä tuleekin enemmän helsinkiläinen kuin helsinkiläiset itse. Helsingissä Uuno saa myös kaksi uutta ystävää: Härski Hartikaisen (Spede) ja Lörssonin (Simo Salminen).

Uuno pääsee myös töihin, tarjoilijaksi ravintola Vaaleanpunaiseen Sikaan. Siellä hän myös tapaa ensimmäistä kertaa tulevan appiukkonsa, jota tässäkin elokuvassa esittää loistava Tapio Hämäläinen. Uunon tulevana vaimona nähdään aiemmista elokuvista tuttu Marjatta Raita, mutta Uunon anopin roolissa ei nähdäkään edellisestä elokuvasta tuttua Marita Nordbergiä, vaan Ritva Valkama, joka on myös hyvä roolissaan. Nordberg oli muiden töidensä takia estynyt esittämästä anoppia tässä elokuvassa. Elokuvan alussa nähdään myös Uunon isä, jota esittää loistava Olavi Ahonen sekä opettajapariskunta, jota esittävät tosielämän aviopari Helge Herala ja Marja Korhonen.

Elokuvassa on mukana muutamia jo Spede Show’ssa 1970-luvulla nähtyjä sketsejä, kuten Uuno katsastusinsinöörinä, Uuno tarjoilijana ja Uunon ja kavereiden retkelle lähtö (”siinä meni retkeilyhousut!”). Uunon ja Elisabethin retkeilykohtaus on yksi elokuvan hauskimmista ja myös Tuuran ja Lörssonin ryypiskely Tuuran veneellä on hauska. Kohtauksessa hyödynnetään Simon kuuluisaa pellehyppytaustaa, sillä Simohan tunnettiin aikoinaan 50- ja 60-luvuilla pellehyppääjänä nimellä Liukas Lätkä. Pellehyppyjen nimiä ovat mm. Turpa edellä pusikkoon ja Lapaluiden muljaus ohimoitten välistä umpisuoli jäykkänä. Elokuvan alkupuolella nähtävä Uunon etukenoinen kävelytyyli on matkittu nyrkkeilijä Pertti ”Purtsi” Purhoselta, joka kuulemma Tokion olympialaisten jälkeen käveli kadulla samalla tavalla, jotta olympiamitali kaulassa näkyisi kunnolla. Vaikka tässä onkin toistettu paljon vanhoja sketsejä, niin sijoittuu tämä silti Loittovoittajan kanssa sinne Turhapurojen kärkikastiin.

Elokuva oli vuoden toiseksi katsotuin kotimainen, edellään vain Edvin Laineen ohjaama Viimeinen savotta. Katsojia kertyi 407 877.

RAUTAKAUPPIAS UUNO TURHAPURO - PRESIDENTIN VÄVY

(Ere Kokkonen, 1978):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Spede Pasanen, Simo Salminen, Juhani Kumpulainen, Esko Roine, Liisa Paatso, Kauko Helovirta, Pertti Palo, Hannele Markkula (nyk. Lauri)
Genre: komedia
Kesto: 1 h 25 min
Ikäraja: 7

Viides ja viimeinen 70-luvulla tehty Turhapuro-elokuva kantoi nimeä Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy. Elokuvan nimi on jälleen hieman harhaanjohtava, sillä Uuno on rautakauppiaana vain noin 10 minuuttia elokuvan puolivälissä. Uunon appiukko, johtaja Tuura (Tapio Hämäläinen) on valittu puolueensa presidenttiehdokkaaksi ja hänellä näyttäisi myös olevan hyvät mahdollisuudet päästä presidentiksi. Matkassa on vain yksi mutka – nimittäin Uuno! Jotta Uuno ei sotkisi suunnitelmia, Tuura järjestää hänet ammattiinsoveltuvuustestiin, joka osoittaa Uunon olevan hyvä vain rautakauppiaana. Ura rautakauppiaana tosin kestää vain yhden päivän. Lopulta Uuno keksii kavereidensa Härskin ja Lörssonin avustuksella velipoikahahmon, joka on muka tullut Amerikasta Suomeen rahoittamaan Tuuran vaalikampanjaa. Tämä oli viimeinen mustavalkoinen elokuva Speden tuotannossa.

Elokuvassa hyödynnetään taas paljon vanhoja 1970-luvun Spede Show’ssa nähtyjä sketsejä, kuten Uunon ja vaimon kinastelut olemattomasta lottovoitosta, rautakauppa, Härskin autokaupat ja Härskin taksimatka Barcelonaan. Spedellä tuntuivat ideat olleen tuolloin aika vähissä, kun mukana on niin paljon vanhojen sketsien toistoa. Naiskauneutta elokuvaan tuo Liisa Paatso agentti Unelman roolissa. Ilkeinä poliitikkoina häärivät Simo Salminen, Esko Roine ja Juhani Kumpulainen.

Loiri on taas hyvässä vedossa Uunona ja myös Tapio Hämäläinen tekee loistavan roolin presidenttiehdokas Tuurana. Simo Salminen tekee myös hauskan kaksoisroolin Lörssonin isänä ja poikana. Elokuvassa nähdään myös viittaus Israelin tuolloiseen pääministeriin Moshe Dayaniin, joka piti silmälappua menetettyään toisen silmänsä sodassa. Uuno totetaa velipojan hahmossa, että heillä on Jenkeissä kamala Moshe Dayan -villitys meneillään. Vaikka tässä toistetaan paljon vanhaa, niin on tässä sentään myös vähän uuttakin. Elokuva oli jälleen vuoden katsotuin kotimainen 356 953 katsojallaan. Seuraava Turhapuro valmistui kolmen vuoden kuluttua.

UUNO TURHAPURON AVIOKRIISI (Ere Kokkonen, 1981):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Elli Castrén, Pentti Siimes, Spede Pasanen, Simo Salminen, Juhani Kumpulainen, Aarno Sulkanen, Olavi Ahonen, Tuija Ahvonen, Klaus Thomasson, Esko Mattila
Genre: komedia
Kesto: 1 h 29 min
Ikäraja:

Rautakauppias-elokuvan jälkeen Turhapurojen tuotantoon tuli kolmen vuoden tauko Speden keskittyessä muihin elokuviinsa. Tuon tauon aikana Spedeltä ilmestyivät elokuvat ”Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit” (1979) ja ”Tup-akka-lakko” (1980). Vuonna 1981 valmistui Turhapuro-sarjan kuudes osa ja se oli samalla ensimmäinen väreissä kuvattu Turhapuro.

Uunolla havaitaan olevan todella tarkka hajuaisti, kun hän pystyy näyteikkunan läpi haistamaan mitä elintarvikkeita ikkunassa on. Myös poliisi kiinnostuu Uunosta, kun hän hajuaistinsa avulla auttaa poliisia ottamaan varkaan kiinni. Tapauksen ansiosta Uuno hyväksytään poliisin koirakouluun oppilaaksi. Kun appiukko Tuura, joka on ylennetty valtakunnanneuvottelijaksi, kuulee tapauksesta, hän ryhtyy järjestämään tyttärensä ja Uunon avioeroa, sillä sehän on skandaali, että valtakunnanneuvottelijan vävy on koirakoulussa oppilaana. Tuuran sihteeri rupeaa liehittelemään Uunoa ja tyttärensä liehittelijäksi Tuura palkkaa Pentti Siimeksen esittämän rakastaja Nylkysen. Härski ryhtyy kurjuusteorian kannattajaksi ja pyytää palkanalennusta. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan.

Uunon ulkonäkö muuttui tässä ensimmäisessä värielokuvassa hieman hillitymmäksi kuin aiemmissa mustavalkokauden Uunoissa, mutta sama tuttu pörröpää Uuno on kuitenkin edelleen. Loiri on jälleen mainio Uunon roolissa, mutta show’n varasta tällä kertaa loistava Pentti Siimes rakastaja Nylkysen roolissa. Myös ihastuttava Elli Castrén tekee mainion roolin Tuuran sihteerinä ja muutkin vakiokasvot Marita Nordberg, Marjatta Raita ja Simo Salminen tekevät hyvät roolit. Juhani Kumpulainen nähdään tässä elokuvassa Uunon naapurin Kotkala-Hammaslärväsen sijaan autokorjaamon omistajan Hulkkosen roolissa.

Tässä elokuvassa moni asia tapahtui ensimmäisen kerran: Kyseessä on ensimmäinen väreissä kuvattu Turhapuro-elokuva ja ensimmäinen, jossa Tuuran tittelinä on vuorineuvos. Myös Elli Castrén nähtiin tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa Tuuran sihteerinä. Myös Simo Salmisen roolihahmo oli ensimmäistä kertaa nimeltään Sörsselssön ja tästä eteenpäin nimi ei enää muuttunut.

Elokuvaa edelsi Speden järjestämä näytös, jossa hän muka pilkkoi kolmen elokuvansa negatiivit kirveellä palasiksi vastalauseena sille, ettei Elokuvasäätiö ollut myöntänyt Uuno Turhapuron aviokriisille tuotantotukea. Speden kirveen alle joutuivat hänen ensimmäiset kolme elokuvaansa: X-Paroni (1964), Pähkähullu Suomi (1967) ja Noin seitsemän veljestä (1968). Kyseessä olivat kuitenkin vain vanhat esityskopiot. Alkuperäiset negatiivit Spede piti visusti tallessa. Tapaus ikuistettiin yksinoikeudella Ilta-Sanomien valokuvaajan toimesta lehden sivuille Speden haastattelun kera ja tapaus aiheutti pienoisen kulttuuriskandaalin, kun kansa luuli Speden tuhonneen kulttuurihistoriallisesti arvokkaita elokuviaan. Osa ihmisistä piti tapausta kuitenkin vain Speden mainostemppuna. Katsojia Uuno Turhapuron aviokriisille kertyi lopulta 452 656 ja se oli vuoden 1981 katsotuin kotimainen elokuva.

UUNO TURHAPURO MENETTÄÄ MUISTINSA (Ere Kokkonen, 1982):

Turhapuro-sarjan seitsemäs osa oli nimeltään Uuno Turhapuro menettää muistinsa. Elisabeth Turhapuro on kyllästynyt Uunoon ja haluaa ottaa avioeron. Koska hän arvelee, ettei Uuno kuitenkaan pärjää yksin, hän alkaa kouluttaa Tuuran sihteeristä Unelmasta Uunolle uutta vaimoa. Tämä menee kuitenkin pieleen, kun Uuno ja Sörsselssön törmäävät toisiinsa. Törmäyksen seurauksena Uuno menettää muistinsa ja luulee olevansa nainen.

Elokuvan nimi on sikäli harhaanjohtava, että Uuno ei toikkaroi koko elokuvan ajan muistinsa menettäneenä vaan vasta elokuvan viimeisen noin puolen tunnin ajan. Sitä ennen keskitytään mm. Härskin touhuun kun hän sangen väkivaltaisella tavalla värvää ihmisiä liittymään perustamaansa rauhanyhdistykseen nimeltä Rauhanturvaajat ("nimi paperiin tai kohta ikenet ihmettelee, että minnes ne hampaat lähti!"). Vakionäyttelijöiden lisäksi mukana nähdään jälleen Pentti Siimes, joka esittää tällä kertaa Aivokainen-nimistä autokorjaamon työntekijää, jonka Härski määrää psykiatriksi vuorineuvos Tuuralle.

Elokuvassa on mukana myös legendaarinen kohtaus, jossa Simo Salmisen esittämälle Sörsselssönille tehdään kuuluisa punkkarikampaus. Salminen joutui suostumaan tuohon tietämättä mitä tuleman pitää. Spede kuitenkin maksoi hänelle 10 000 markkaa ekstraa tuosta tukkatyylistä. Salminen ei kuulemma oikeasti ollut ideasta yhtään innostunut ja sen kyllä huomaa myös elokuvan parturikohtauksessa. Loiri on jälleen hyvä Uunona ja Simo Salmisen känninen koikkelehtiminenkin on hauskaa seurattavaa. Myös Härskin viinan ostaminen on hauska, kun hän yrittää selittää myyjälle miksi viinasta pitäisi saada alennusta.

Ei ole ihan niitä Turhapuro-sarjan parhaimpia, vaan sijoittuu sinne jonnekin keskivaiheille. Katsojia elokuva sai 572 488 ollen vuoden katsotuin kotimainen.

UUNO TURHAPURON MUISTI PALAILEE PÄTKITTÄIN (Ere Kokkonen, 1983):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Matti Kuusla, Helena Notkonen, Juhani Kumpulainen, Aarno Sulkanen, Yrjö Tähtelä, Markku Huhtamo, Heikki Kinnunen, Tommi Rinne
Genre: komedia
Kesto: 1 h 25 min
Ikäraja: 7

Kahdeksas Uuno Turhapuro, nimeltään Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin sai ensi-iltansa vuonna 1983. Uunolta on siis mennyt muisti, kuten edellisestä elokuvasta muistetaan, ja hän luulee olevansa nainen. Kun Turhapurojen naapurin lapsi tuodaan heille hoitoon, luulee Uuno olevansa lapsen äiti ja isäksi hän luulee appiukkoaan vuorineuvos Tuuraa. Samaan aikaan Tuuralla on vaikeuksia neuvostoliittolaisen kauppavaltuuston kanssa. Tilanteen saapuu pelastamaan tietenkin Uuno, tosin rouva Tuuran hahmossa.

Härski ja Sörsselssön saavat elokuvassa enemmän ruutuaikaa kuin aiemmin ja herrat mm. opettelevat hypnoosin avulla venäjän kielen. Härski oppii puhumaan sitä ja Sörsselssön ymmärtämään. Ja sattumalta he saavatkin tilaisuuden toimia tulkkeina, kun Tuuralla on vaikeuksia neuvostoliittolaisen kauppavaltuuston kanssa. Karjalakin ollaan vähällä saada takaisin, mutta sitten sattuu jotain, mikä tuhoaa kaikki suunnitelmat…

Loiri on jälleen hyvä Uunon roolissa ja hänen toilailujensa lisäksi on kiva seurata myös Härskin ja Sörsselssönin tulkkaushommia, kun herroista vain Sörsselssön ymmärtää venäjää ja vain Härski osaa puhua sitä. Tapio Hämäläinen on myös tuttuun tapaan loistava Tuuran roolissa. Hauskimman roolin vetää kuitenkin Heikki Kinnunen legendaarisessa viinanjuontikohtauksessa ("vettähän siinä vain oli!"). Kinnusen esittämän kännisen tarjoilijan toikkarointi, kun hän yrittää esittää selvää, on todella hulvaton. Mukana nähdään myös vanhoista 50- ja 60-lukujen Suomielokuvista tuttu Tommi Rinne pienessä psykiatrin roolissa. Ja piipahtaapa kuvissa myös hyvin pienissä rooleissa Helena Notkonen Sörsselssönin vaimona ja Pekka Autiovuori Härskin kaverina. Tässäkin elokuvassa nähdään taas Simon kuluisaa pellehyppäämistä, tosin vain yhden hypyn verran tällä kertaa. Hypyn nimi on Auringonlasku Abessiniassa.

Ei yllä aivan Uuno Turhapuro menettää muistinsa -elokuvan tasolla, mutta erittäin hauska elokuva tämäkin on. Elokuvan loppupuolella nähdään kohtaus, jossa Uuno juoksee liikkuvan junan perässä. Kyseessä on parodia Loirin ensimmäisestä roolista vuoden 1962 elokuvassa Pojat. Loppuun on sijoitettu vielä vitsinä "mainos" seuraavasta Turhapurosta, jonka nimi on muka "Uuno - Leningradin lemmikki".

Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin oli vuoden 1983 katsotuin kotimainen elokuva ja se sai 381 181 katsojaa.

UUNO TURHAPURO ARMEIJAN LEIVISSÄ (Ere Kokkonen, 1984):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Jarkko Rantanen, Yrjö Parjanne, Eero Pikkarainen, Jyrki Kovaleff, Mauno Blomqvist, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen, Elli Castrén, Eini, Riki Sorsa, Olli Rahnasto, Maija-Liisa Peuhu, Ismo Kallio, Helge Herala, Elli Castrén
Genre: komedia
Kesto: 1 h 42 min
Ikäraja: 7

Alun perin Ere Kokkosen oli tarkoitus ohjata vuonna 1984 ensi-iltaan tullut Lentävät luupäät -elokuva, mutta odoteltuaan pari päivää Lahdessa hän kyllästyi ja lähti vihaisena kotiin, kun Spede ei saanut toimitettua hänelle elokuvan käsikirjoitusta. Kokkosen seuraava ohjaustyö oli jälleen kerran Turhapuro, mutta tällä kertaa hänen roolinsa oli suurempi kuin aiemmin. Kokkonen oli vaatinut Speden kanssa tehtyyn uuteen sopimukseen ehdon, että hän tulee ohjaajaksi seuraavaan Turhapuro-elokuvaan vain siinä tapauksessa, että saa ohjauksen lisäksi myös itse käsikirjoittaa sen. Spede suostui tähän ja Kokkosen käsistä syntyi kaikkien aikojen katsotuin Uuno Turhapuro -elokuva.

Kokkosen käsikirjoitus oli niin laaja, että elokuvasta tehtiin myös 7-osainen tv-sarjaversio, joka esitettiin tv:ssä ensimmäisen kerran vuonna 1986. Sarjassa oli mukana paljon elokuvasta poistettuja kohtauksia. Käsikirjoituksen laajuuden takia myös tv-sarjasta jouduttiin jättämään paljon kohtauksia pois. Kokkonen käytti poisjääneet kohtaukset myöhemmin mm. tv-sarjassaan Rakastan, rakastan sekä 1990-luvun Vääpeli Körmy -elokuvissaan. Elokuvan ovat ideoineet Vesku, Simo, Spede ja Ere. Speden ensimmäinen idea elokuvaan oli sota Ruotsia vastaan. Tätä Kokkonen ei kuitenkaan saanut kunnolla mahdutettua elokuvaan ja siinä nähdäänkin vain pieni kohtaus, jossa puolustusministeri Tuura julistaa sodan Ruotsia vastaan ja joutuu myöhemmin Ismo Kallion (1935-2019) esittämän presidentti Mauno Koiviston määräämänä sotaoikeuteen. Sota Ruotsia vastaan nähtiin 10 vuotta myöhemmin Kokkosen elokuvassa Vääpeli Körmy - taisteluni.

Uunolta on jäänyt armeija hieman rästiin, sillä hän ei aikoinaan ehtinyt olla siellä kuin yhden päivän. Uunon appiukko on nimitetty puolustusministeriksi ja Uuno anoo tältä vapautusta armeijasta. Tuurapa ei tähän suostu vaan lähettää vävypoikansa välittömästi armeijaan ja sanoopa vielä perään, ettei Uunolle saa myöntää edes iltalomaa ennen, kuin hänestä on tehty mies. Alokas Uuno aiheuttaa heti alkuun esimiehilleen harmaita hiuksia ja hänet siirretään hevosmieheksi. Uuno ei tästä tykkää vaan keksii ovelan ylenemissuunnitelman. Sattumalta esimiehille paljastuu, että Uuno ja puolustusministeri ovat sukua ja tästäkös Uunon ura puolustusvoimissa lähtee pikaisesti nousuun.

Tällä kertaa elokuva ei perustu vanhojen sketsien kierrätykseen, eikä edellisten elokuvien perusjuontakaan (Uunon työn välttely) toisteta tässä elokuvassa. Santahaminan varuskunta tapahtumapaikkana tuo kivaa vaihtelua Uunon aiempiin seikkailuihin Helsingissä. Elokuvassa on taas hyödynnetty Loirin kaatuilua, kun Uuno pelaa tennistä. Myös Loirin biljarditemppujakin nähdään ja tuo koko biljardikohtaus on mukana Veskun omasta vaatimuksesta. Hän myös suunnitteli lyöntinsä erään vanhan tv-esiintymisensä pohjalta. Myös katsojat pitivät tästä uudenlaisesta Uunosta ja katsojia kertyikin huimat 750 965.

Elokuva ei ollut pelkästään vuoden 1984 katsotuin, vaan siitä tuli myös koko 80-luvun katsotuin elokuva Suomessa, ulkomaiset elokuvat mukaan lukien. Elokuva oli vuoteen 2017 saakka kaikkien aikojen katsotuin kotimainen, kunnes Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas rikkoi katsojaennätyksen. Vakionäyttelijöiden lisäksi elokuvassa nähdään myös monta tuon ajan tunnettua henkilöä, kuten Ensio Itkonen, laulajat Eini ja Riki Sorsa sekä tennistähti Olli Rahnasto. Lisäksi mukana ovat Eero Pikkainen vääpelinä, Jyrki Kovaleff kapteenina, Jarkko Rantanen vänrikkinä, Mauno Blomqvist kersanttina, Yrjö Parjanne everstinä ja Helge Herala kenraalina. Myös myöhemmin Salatut elämät -sarjasta tutuksi tullut Maija-Liisa Peuhu tekee hauskan roolin lehtimiehenä (tai naisena, kuten Tuura sanoo).

Vanhoina sotamiehinä nähdään ohjaaja-näyttelijä Jukka Sipilä (1936-2004), kirjailija Jorma "Jomppe" Ojaharju (1938-2011), Postin ja Soneran entinen pomo Pekka Vennamo sekä ohjaaja Kalle Holmberg (1939-2016). Elokuvassa on myös pientä piikittelyä kriitikoiden suuntaan, kun elokuvan loputtua siirrytään elokuvateatteriin jossa istuu salin täydeltä Uunon kaksoisolentoja vaimoineen elokuvaa katsomassa. Heidän joukossaan myös Uuno ja Elisabeth, ja vaimon todetessa elokuvan olleen hauska, toteaa Uuno, että "kyl minust toi Loiri ampuu tos tyypis karkeesti yli".

UUNO EPSANJASSA (Ere Kokkonen, 1985):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Spede Pasanen, Simo Salminen, Satu Silvo, Kiti Kokkonen, Jenni Loiri, Joonas Loiri, Ville-Veikko Salminen, Yrjö Parjanne
Genre: komedia
Kesto: 1 h 39 min
Ikäraja: 7

Äänittäjä Pekka Lampelan ideasta alkunsa saanut elokuva. Lampela oli valittanut ohjaaja Ere Kokkoselle Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa kevättalvella 1985, että aina hänen elokuviensa kuvauksissa saa palella. Ere vastasi, että seuraavassa elokuvassa et palele. Samana iltana Kokkonen soitti Spedelle ja kertoi ideansa Uunosta matkaoppaana ja Spede innostui ja ehdotti elokuvan kuvaamista Espanjassa. Ja eipä aikaakaan, kun Ere oli saanut käsikirjoituksen valmiiksi ja tuttu elokuvaporukka istui lentokoneessa matkalla kohti Espanjan Marbellaa. Elokuvan ensimmäinen puolituntinen toki kuvattiin Suomessa.

Vuorineuvos Tuura (Tapio Hämäläinen) yrittää saada liikenneministerin (Yrjö Parjanne) nimeä tärkeään sopimukseen, mutta ministeri ehtii lähteä lomalle Espanjaan ja Tuura perheineen lähtee tietysti perässä. Uuno on päässyt matkaoppaaksi Halpamatkat-nimiseen matkatoimistoon, ja sattumalta Tuura ostaa matkat juuri Uunon edustamasta yhtiöstä. Lentomatka Espanjaan on kaikkea muuta kuin mukava, eivätkä yllätykset siihen lopu. Espanjassa seuruetta kuljettaa juuri ja juuri kasassa pysyvä jeeppi, ja perillä hotellin luona seuruetta odottaa vielä yksi yllätys: telttamajoitus. Kaikesta huolimatta Tuura yrittää edelleen sinnikkäästi saada ministerin nimen sopimukseen. Uuno sen sijaan keskittyy vain nauttimaan Espanjan auringosta.

Myös häämatkalla oleva Sörsselssön (Simo Salminen) on mukana, mutta Härski (Spede Pasanen) käväisee vain tuomassa Sörsselssönin aurinkolasit ja lähtee heti takaisin Suomeen. Naiskauneutta edustaa nuori, tuolloin vasta 23-vuotias Satu Silvo, johon Uuno iskee silmänsä. Myös tuolloin Spede Show'sta tuttu Nasse-setäkin on lähtenyt Espanjaan lastenkaitsijaksi. Lasten joukossa nähdään mm. ohjaaja Kokkosen tytär Kiti, sekä Loirin lapset Jenni ja Joonas (1982-2019). Myös itse ohjaaja Kokkonen vilahtaa kuvissa humalaisena miehenä, joka tuo lapsensa Nasse-sedälle hoitoon. Uima-altaalla nähdään myös Loirin tuolloinen vaimo Riitta (alkuteksteissä tosin nimellä Riita), jota Nasse-setä yrittää iskeä huonolla menestyksellä.

Loirin kertoman mukaan golfkohtauksen kuvaustauolla kuvauspaikan ohi käveli näyttelijälegenda Sean Connery. Connery oli tuolloin ollut jo useamman vuoden poissa James Bondin roolista ja kysäisi ohimennessään porukalta ovatko nämä kenties tekemässä elokuvaa. Loiri oli ollut todella väsynyt Espanjan kuumuudesta, eikä ollut heti tunnistanut kysyjää vaan oli vastannut vihaisena vain, että "miltäs näyttää?" Conneryn lähdettyä pois Loiri oli tajunnut kuka tämä oli ja katunut tuota kommenttiaan.

Elokuva ei sisällä kuin muutaman klassikkokohtauksen, kuten edellä mainittu golfpeli Uunon, Tuuran ja ministerin kesken, Uunon tanssi sekä Nasse-sedän ja lasten piiloleikki ("laskekaa esimerkiks viiteentuhanteen") sekä Uunon härkätaistelu, johon kokeiltiin ensin epsanjalaista näyttelijää, mutta hän ei ollut tarpeeksi uunomainen, joten Loiri teki kohtauksen itse. Uunon Espanjan toilailut ovat oikein raikas tuulahdus Turhapuro-elokuvien sarjassa ja tuovat mukavaa vaihtelua aiempien Turhapurojen Helsinkikeskeisyydelle ja Uunon töiden välttelylle. Katsojia Uunon Epsanjan toilailut keräsivät 607 939 ja tuloksena jälleen vuoden katsotuimman kotimaisen elokuvan titteli.

UUNO TURHAPURO MUUTTAA MAALLE (Ere Kokkonen, 1986):

Ohjaus: Ere Kokkonen

Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Johanna Raunio, Jyrki Kovaleff, Juhani Kumpulainen, Mirjam Himberg, Yrjö Parjanne, Helge Herala, Marja Korhonen
Genre: komedia
Kesto: 1 h 41 min
Ikäraja: 7

Kun vuorineuvos Tuuran psykiatrikin alkaa erehdyttävästi muistuttaa Uunoa, päättää Tuura karistaa Helsingin tomut jaloistaan ja ostaa ison kartanon kaukaa maaseudulta. Sattumalta tuo kartano sijaitsee juuri Uunon kotikylässä. Valtion hommiin ryhtyneet Uuno, Härski ja Sörsselssön saapuvat myös samoille seuduille ja appiukon hiussuonet ovat taas vaarassa katketa…

Elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi Heinolan maalaiskunnassa sijaitsevassa Vidnäsin lomakartanossa ja sen ympäristössä. Tuuran psykiatrin huone oli Speden työhuone MTV:llä. Vakioporukan lisäksi mukana on monta tuon ajan suosikkinäyttelijää, kuten Helge Herala, Marja Korhonen, Juhani Kumpulainen, Jukka Sipilä, Yrjö Parjanne, Mirjam Himberg ja Olavi Ahonen. Naiskauneutta elokuvaan tuo vuoden 1974 Miss Suomi Johanna Raunio. Ja vilahtavatpa kuvissa myös tuolloinen ulkoministerimme Paavo Väyrynen, naapurikylän poika Paavona, joka lausuu Maaherra-runon sekä oopperalaulaja Taru Valjakka.

Maalaisteema tuo jälleen mukavaa vaihtelua Uunon ainaisille Helsinkiseikkailuille. Elokuvassa nähdään myös niitä Speden kuuluisia keksintöjä, kuten jo Speden ensimmäisessä elokuvassa X-Paroni nähty auringonvalolla toimiva herätyskone, Uunon isän kahviautomaatti, matontamppauskone sekä Härskin ja Sörsselssönin opettajapariskunnalle rakentama Volkswagenin ja Mercedes-Benzin yhdistelmä ("No kun meinaa se Volkkari ja Mersu oli sen verran huonossa kunnossa, ettei niistä saanu ku yhten hyvän aikaseks"). Johanna Raunion esittämän Gretan keltaisen Iveco-asuntoauton Spede kuulemma myi vuosia myöhemmin keksijäkaverinsa Raimo Kaukisen veljelle legendaarisella kahdeksalla markalla, kun auto ei enää mennyt katsastuksesta läpi. Elokuva oli jälleen vuoden katsotuin kotimainen ja katsojia kertyi 556 519.

Vuonna 1986 julkaistiin myös elokuvaan perustunut samanniminen peli Commodore 64 -tietokoneelle. Peli ilmestyi joulumarkkinoille ja sitä myytiin 2000 kappaletta. Kyseessä oli ensimmäinen kotimaisesta elokuvasta tehty lisenssipeli. Pelin toteutti 18-vuotias lukiolainen nimeltään Pasi Hytönen.

UUNO TURHAPURO - KAKSOISAGENTTI (Spede Pasanen, 1987):

Ohjaus: Spede Pasanen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen

Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen, Pekka Autiovuori, Seppo "Sämpy" Laine, Ville-Veikko Salminen, Tarja-Tuulikki Tarsala, Yrjö Parjanne, Saija Hakola, Tuula Polvi
Genre: komedia
Kesto: 1 h 28 min
Ikäraja: 7

Kokkosen edellisen elokuvan, Liian iso keikka, saatua tuohon aikaan Spede-tuotannolle varsin vaatimattomat (vain hieman yli 126 000) katsojaluvut, oli edessä taas uusi riita kaverusten välillä. Ennen riitaa Spede oli kuitenkin ehtinyt lukea Eren kirjoittaman uuden agenttimaailmaan sijoittuvan Turhapuro-elokuvan käsikirjoituksen ja piti sitä hyvänä. Riidan seurauksena Ere ilmoitti yhteistyön Speden kanssa olevan lopullisesti ohi ja vei mennessään myös uuden Uunon käsikirjoituksen. Kokkosen mukaan Spede kertoi myöhemmin, että hänellä oli hieman vaikeuksia tehdä uutta Turhapuro-käsikirjoitusta, kun ei voinut kopioida Eren keksimiä juttuja, vaan piti keksiä kaikki itse. Syntyi ensimmäinen Speden ohjaama ja täysin ilman Ere Kokkosta toteutettu Turhapuro-elokuva, joka sai nimen Uuno Turhapuro - kaksoisagentti.

Uuno on käynyt kapellimestarikurssin ja pienen sekoilun seurauksena hän päätyy johtamaan Finlandian kaupunginorkesterin edessä. Samaan aikaan appiukko kehittelee ovelaa suunnitelmaa, jolla saisi tyttärensä ja Uunon eroamaan toisistaan. Härskillä on kuitenkin omat epäilyksensä appiukon suhteen ja hän alkaa Sörsselssönin kanssa tutkimaan, mitä perheessä tapahtuu. Uunosta tulee kaksoisagentti ja Sörsselssönistä yksöisagentti. Härski on operaation aivot.

Elokuvaan valmistautuessaan Vesa-Matti Loiri opetteli kapellimestarin hommia viikon ajan muun muassa seuraamalla serkkuaan, kapellimestari Paavo Berglundia, kun tämä johti Finlandiaa. Loiri on taas hyvä Uunona ja myös Spede ja Simo Uunon kavereina ovat hauskoja. Mukana on myös Hannele Lauri, joka esittää Tuuran toista tytärtä Lisbetiä. Pienessä sivuosassa nähdään myös Pekka Autiovuori pankinjohtajana ja Riitta Väisänen tarjoilijana pankissa. Pankinjohtajan huone oli oikeasti Speden työhuone MTV:ssä. Muutama hauska juttu tässäkin elokuvassa on, kuten Uunon kapellimestaritouhu sekä kohtaus jossa Uuno yrittää lausua sanaa "sukurutsaus".

Naiskauneutta elokuvaan tuovat jo aiemmin mainitun Väisäsen lisäksi Saija Hakola sekä vuoden 1986 Miss Suomi Tuula Polvi (nyk. Portin). Keskitason Turhapuro-kohellus, joka ei yllä Uunon kultakauden eli vuosien 1984-1986 eikä myöskään 1970-luvun elokuvien tasolle. Vaikka elokuvan katsojaluvut vähenivät edellisestä Turhapurosta yli 200 000:lla, niin oli se silti vuoden 1987 katsotuin kotimainen. Elokuva kiinnosti 352 205:tta katsojaa.

TUPLA-UUNO (Hannu Seikkula, 1988):

Ohjaus: Hannu Seikkula
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Caron Barnes-Berg, Seppo Laine, Pekka Autiovuori, Markku Huhtamo, Juha Muje, Juhani Kumpulainen, Risto Aaltonen, Elli Castrén, Eija Vilpas
Genre: komedia
Kesto: 1 h 40 min
Ikäraja: 7

Ere Kokkonen ja Spede olivat edelleen riidoissa, kun Spede ryhtyi suunnittelemaan seuraavaa Turhapuroa. Käsikirjoituksen Spede laati jälleen itse, mutta ohjauksesta vastasi tällä kertaa mm. tuohon aikaan television sketsisarjoja Älywapaa palokunta, Soitinmenot ja Hymyhuulet ohjannut Hannu Seikkula. Elokuvaa mainostettiin lauseella ”Kaksi Uunoa yhden hinnalla”. Loiri siis esittää elokuvassa kahta Uunon näköistä miestä: Uunoa itseään sekä tietokone-ekspertti ja professori Huugo Töttesbergiä, joka on kuin ilmetty Uuno, paitsi että hänellä on kyömynenä. Mukana heiluu myös muu tuttu poppoo sekä Seppo Laine, Pekka Autiovuori, Markku Huhtamo ja Juha Muje, jotka nähdään Tuuran yhtiön johtokunnan jäseninä.

Tuura päättää jättää Tuura-Yhtymän toimitusjohtajan tehtävät ja firmalle on löydettävä uusi toimitusjohtaja. Uuno olisi halukas tähän hommaan. Härski ja Sörsselssön näkevät ravintolassa aivan Uunon näköisen miehen, jota kaksi ja puoli viikkoa vappua juhlinut Sörsselssön luulee Uunoksi. Mies on kuitenkin oikeasti monen alan professori ja tietokone-ekspertti Huugo Töttesberg. Pienen selvittelyn jälkeen Sörsselssön päätyy saattamaan Uunoksi luulemaansa Huugoa kotiin ja matkalla he tapaavat kauniin tumman naisen (Caron Barnes-Berg), johon Huugo rakastuu. Härski ja Sörsselssön ryhtyvät auttamaan Uunoa pääsemään toimitusjohtajaksi muokkaamalla Huugosta täysin Uunon näköisen. Tuura järjestää toimitusjohtajakilpailun, ja Huugo ryhtyy salaa tuuraamaan Uunoa kisassa. Samaan aikaan hirveät gangsterit suunnittelevat Tuuran firman kaappaamista...

Loiri tekee hauskan kaksoisroolin Uunona ja Huugona ja myös Pekka Autiovuori Tuura-yhtymän johtokunnan jäsenenä on hauska. Elokuvan hauskinta antia on kuitenkin Uunon kaupunkikierros kun hän esittelee tapaamalleen neidolle Helsinkiä. Kohtaus on täysin Loirin omaa improvisointia ("Där bor our king, Manu"). Myös Uunon järjestämä työpaikkaliikunta on hauskaa katsottavaa. Erikoista elokuvassa on se, että Uuno ei ole lainkaan oma suttuinen itsensä, vaan hänen hiuksensa ovat alkukohtausta lukuun ottamatta koko ajan siististi taaksepäin kammattuna. Tupla-Uuno oli vuoden katsotuin kotimainen ja se houkutteli elokuvateattereihin 245 883 katsojaa.

UUNON HUIKEAT POIKAMIESVUODET MAASEUDULLA

(Pertti Melasniemi, 1990):

Ohjaus: Pertti Melasniemi
Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Olavi Ahonen, Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, Helena Säkkinen (nyk. Karihtala), Nina Björkfelt, Anne Korko, Krista Österman, Eila Pehkonen, Hannele Lauri, Pirjo Luoma, Helge Herala, Martti Tschokkinen, Leo Lastumäki
Genre: komedia
Kesto: 1 h 33 min
Ikäraja: 7

Vuonna 1989 ei tullut uutta Uunoa sillä Spede ja Vesku olivat päättäneet, että jos Elokuvasäätiö ei anna tukea elokuvalle, sitä ei tehdä. Ja rahaa ei tietenkään tullut. Vuonna 1990 Spede palasi jälleen Uuno-aiheeseen ja keksi Uunolle uuden nuoruuden, unohtamalla kaikki mitä vanhoissa 1970-luvun Uunoissa oli jo kerrottu. Spede ja Kokkonen olivat edelleen riidoissa, ja tällä kertaa ohjaajaksi valittiin Pertti Melasniemi, joka oli näyttelijänä tuttu jo Erkko Kivikosken vuonna 1969 ohjaamasta elokuvasta Kesyttömät veljekset sekä Speden vuoden 1970 elokuvasta Speedy Gonzales – noin seitsemän veljeksen poika ja vuonna 1990 alkaneen poliittisen satiirin Hyvät herrat ohjaajana.

Tapahtumat alkavat jo kauan ennen kuuluisan johtajan syntymää, kun maanviljelysekspertti Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen) vasta etsii äitiä tulevalle pojalleen, johtaja Uuno Turhapurolle. Apunaan hänellä on kaksi naapurin isäntää, Töppö (Pirkka-Pekka Petelius) ja Taavetti Tuppi (Aake Kalliala). Eukkokokelaiden joukossa nähdään mm. Spede Show’sta ja Vesku Show’sta tuttu kuuluttaja-Tyyne sekä Hannele Laurin esittämä hienostonainen, Gunhild Donnersdotter, Helsingistä. Ennen pitkää paljon puhuttu johtaja putkahtaa maailmaan ja samalla siirrytään seuraamaan 17-vuotiaan Uunon seikkailuja, kun hän käy vielä ala-asteen toista luokkaa ja auttelee samalla isäänsä pitäjän suurimman kartanon rakentamisessa. Sekaan mahtuu myös kavala kunnanjohtaja (Martti Tschokkinen) sekä hänen apunaan toimiva nimismies-palopäällikkö (Leo Lastumäki), joka kärsii pyromaniasta, ja tietysti liuta kauniita tyttöjä (mm. Helena Karihtala). Turhapurojen vakiokaartiin kuuluvat Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg ja Marjatta Raita ovat myös mukana. Kertojana toimii näyttelijä Eero Saarinen.

Yleensä Spede pyrki elokuvissaan visusti välttämään kaikenlaisia seksuaalisia viitteitä, jumalan pilkkaamista ja viinalla läträämistä, mutta tässä elokuvassa hän kuitenkin teki poikkeuksen ja elokuva sisältää lähes kyllästymiseen asti vitsejä naisten rinnoista. Myös suvun jatkamisesta vitsaillaan (mutta hauskasti!) ja viinallakin läträtään hieman ("Uuno vähän tappeli. Niin, kännissä."). Vitsit eivät ole kuitenkaan härskejä vaan pikemminkin pikkutuhmia, mutta aika hauskoja sellaisia kuitenkin. Varsinkin Uunon koomiset lapsentekopuuhat kylän kauneimman neidon, Ulpukan (Helena Säkkinen, myöh. Karihtala), kanssa ovat todella hulvatonta katsottavaa ("Tuli tos käytyy tekasemas lapsi!").

Mukana nähdään jälleen myös Speden keksintöjä, kuten lasikuidusta valmistettu urheiluauto sekä kolme Tandem Showboat -moottorivenettä, jotka olivat todella upeita ja ehkäpä hienoimpia kaikista Speden keksinnöistä. Erikoisin keksintö on kuitenkin tuulivoimalla kulkeva vene, joka muistuttaa yhtä aikaa sekä surffilautaa että tuulimyllyä. Tuo hieno ja kallis keksintö myös räjäytetään elokuvassa oikeasti, jotta Spede saisi kalliin laitteen vähennettyä verotuksessa. Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla oli vuoden 1990 katsotuin kotimainen keräten 233 715 katsojaa.

UUNO TURHAPURO HERRA HELSINGIN HERRA (Ere Kokkonen, 1991):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tessu, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Hannele Lauri, Matti Tuominen, Pirkka-Pekka Petelius, Elli Castrén, Juha Muje
Genre: komedia
Kesto: 1 h 34 min
Ikäraja: 7

Vuonna 1990 Ere Kokkonen oli saanut valmiiksi ensimmäisen Vääpeli Körmy -elokuvansa ja Spede oli pyytänyt päästä mukaan katsomaan sitä ennakkoon. Aikoinaan Spede oli uhkaillut, että jos Kokkonen tekee yhtään omaa elokuvaa, niin hänen elokuviaan ei enää Finnkinon teattereissa nähdä, mutta joutui kuitenkin myöhemmin perumaan puheensa. Elokuvan jälkeen Spede oli pyytänyt Kokkosen kanssaan neuvotteluihin Pasilaan ja todennut siellä, ettei kukaan muu kuin Kokkonen Suomessa osaa näitä hauskoja elokuvia tehdä. Samalla Spede pyysi Ereä tulemaan taas hänen kanssaan tekemään Uunoja. Kokkonen mietti hetken ja päätti suostua. Ja näin herrat sopivat riitansa jälleen kerran ja Kokkonen palasi vuonna 1991 viiden vuoden tauon jälkeen taas kirjoittamaan ja ohjaamaan uutta Turhapuroa.

Vuorineuvos Tuura on ajamassa pääministeriä (Matti Tuominen) presidentiksi. Uuno on päässyt radioreportteriksi, mutta yleneekin tahtomattaan vihreiden presidenttiehdokkaan, veroministeri (Tarmo) Pentti Tömisevän (Pirkka-Pekka Petelius) kampanjapäälliköksi. Kampanjanpäällikön töiden ohella Uuno tekee edelleen myös radioreportaaseja, ja onnistuu siinä sivussa myös, jälleen kerran, pilaamaan appiukon bisnekset. Naisseikkailuitakaan ei ole unohdettu, ja tällä kertaa ihastuksen kohteena on pääministerin sihteeri (Hannele Lauri).

Uuno Turhapuro herra Helsingin herra on jälleen raikas tuulahdus Turhapuro-elokuvien saralla, sillä se siirsi Uunon perinteisestä sohvalla jääkaapin varjossa makoilusta täysin uudenlaisiin ympyröihin, nimittäin radiotyöhön ja lopulta myös politiikan pyörteisiin. Loiri ja Hämäläinen ovat tässäkin elokuvassa jälleen hyviä ja myös Pirkka-Pekka Petelius veroministeri Tömisevänä tekee hauskan roolin. Matti Tuominen (1940-2006) on Hyvät herrat -sarjan kauppaneuvos Paukkua muistuttava pääministeri.

Pienen ja hauskan roolin tv-toimittajana tekee myös Juha Muje (1950-2020), joka heittää myös hyvän ja edelleen täyttä totta olevan kommentin: "Että mua riepoo tuo poliitikkojen tapa olla vastaamatta suoraan yhteenkään kysymykseen!". Elokuva sai 383 706 katsojaa ja oli taas vuoden katsotuin kotimainen. Vuonna 1991 Uuno pääsi myös Guinnessin ennätyskirjaan ollen eniten jatko-osia saanut elokuvasarja. Edellinen ennätyksen haltija oli Puupää-elokuvien sarja 50-luvulta. Puupäitä tehtiin 13 kappaletta vuosina 1953-1960. Turhapuroja oli vuoteen 1991 mennessä tehty 15 kappaletta.

UUNO TURHAPURO SUOMEN TASAVALLAN HERRA PRESIDENTTI

(Ere Kokkonen, 1992):

Ohjaus: Ere Kokkonen

Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Matti Tuominen, Hannele Lauri, Elli Castrén, Helge Herala, Marja Korhonen, Olavi Ahonen, Leo Lastumäki, Ismo Kallio, Jukka Lepistö
Genre: komedia
Kesto: 1 h 22 min
Ikäraja: 7

Kuten muistamme edellisestä elokuvasta, veroministeri Tömisevän kampanjapäälliköstä Uunosta tuli uusi Suomen tasavallan presidentti Tömisevän luovuttua ehdokkuudestaan. Elokuvan alussa nähdään Jörn Donnerin, jota imitoi näyttelijä Jukka Puotila, tekemä lyhyt dokumentti presidentti Turhapuron elämästä. Eletään siis presidentti-Uunon hallitsemassa valtakunnassa, jossa kaikki ovat onnellisia.

Vain appiukko Tuuran edustamat piirit haluavat saada presidentin pikaisesti vaihtoon, ja Tuura saakin tehtäväkseen Uunon syrjäyttämisen, mutta tuleekin vahingossa nimittäneeksi Uuteen hallitukseen kaikki Uunon vanhat kaverit: Härski Hartikainen (Spede), Sörsselssön (Simo Salminen), Tuuran entinen sihteeri Unelma Säleikkö (Elli Castrén), opettajapariskunta Happonen (Helge Herala ja Marja Korhonen), Uunon kotikylän nimismies Viinikainen (Leo Lastumäki) sekä Uunon isäukko Hugo (Olavi Ahonen). Ja kaiken kukkuraksi Uuno päättää, että kun kerran Norjalla ja Ruotsilla on kuningas, niin pitäähän sellainen olla Suomellakin. Ja arvaahan sen kuka päättää ryhtyä kuninkaaksi – Uuno tietysti!

Elokuva sisältää vielä muutaman ihan hauskan jutun, kuten Uuno myymässä vappunenää Ben Zyskowiczille, joka toteaa, että hänellä on jo sellainen. Ruotsin kuninkaan vierailu on myös aika hauska, kun Uuno ehdottaa Carl Gustaville vaimojen vaihtoa ja tämä yllättäen suostuu. Myös Aake Kalliala rahaa reikiin tunkevana miehenä on hauska ("emmä tienny et se oli kielletty"). Ismo Kallio toistaa Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta tutun presidentti Mauno Koiviston roolin. Katsojia kertyi 283 118 ja vuoden katsoituimman elokuvan titteli tuli jälleen Turhapurolle.

UUNO TURHAPURON POIKA (Spede Pasanen, 1993):

Ohjaus: Spede Pasanen

Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Anu Hälvä, Jukka Laaksonen, Juha Laitila, Pekka Räty, Elli Castrén, Saija Hakola, Jukka Puotila, Joonas Myllyveräjä
Genre: komedia
Kesto: 1 h 31 min
Ikäraja: 7

Uunon appiukko vuorineuvos Tuura on Suomen rikkain mies, kahdeksan miljardin markan omaisuudellaan. Tämän tietävät myös Suomen johtavat poliitikot, jotka ryhtyvät havittelemaan Tuuran omaisuutta. He palkkaavat amerikkalaiset gangsterit ryöstämään rahat Tuuralta. He kuvittelevat, että Uunon avulla ryöstö saattaisi onnistua. Yksi gangstereista pukeutuu Uunon kauan kadoksissa olleeksi Urho-pojaksi. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan.

Ere Kokkosella oli muita työkiireitä, joten hän ei ehtinyt tähän Turhapuroon mukaan. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi tällä kertaa Spede. Spedelle tämä oli viimeinen Turhapuro-elokuvan ohjaus. Ideat tuntuivat tämän elokuvan suhteen olleen aika vähissä, sillä elokuva perustuu pääasiassa eri poliitikkojen imitoimiseen, jonka hoitaa näyttelijä Jukka Puotila. Puotilan imitoimina nähdään Paavo Väyrynen, Jörn Donner, Raimo Ilaskivi, Ulf Sundqvist ja imitoipa Puotila myös Spedeä/Härski Hartikaistakin. Myös elokuvan nimi on taas kerran vähän harhaanjohtava, sillä elokuvassa ei varsinaisesti nähdä mitään Uunon poikaa, vaan Uunon poikaa esittävä gangsteri, jota taas esittää Jukka Puotila, joka imitoi Loirin uunomaista puhetyyliä.

Loirikin tuntuu olevan jo vähän kyllästynyt Uunon rooliin ja onkin myöhemmin myöntänyt että muutamat loppuaikojen Turhapurot olisivat saaneet jäädä tekemättä. Vakionäyttelijöiden lisäksi elokuvassa nähdään gangsteripomo neiti Noun roolissa Anu Hälvä ja gangstereina Jukka Laaksonen, Jukka Puotila ja Joonas Myllyveräjä. Pääministerinä sekoilee Juha Laitila. Poliiseina heiluvat Antti Virmavirta ja Petri Liski. Vaikka elokuvan katsojaluvut laskivat yli sadalla tuhannella edellisestä Turhapurosta, niin Uuno Turhapuron poika oli silti vielä vuoden katsotuin kotimainen. Katsojia kertyi 123 858. Tämän jälkeen Turhapurot eivät enää olleet ensi-iltavuosiensa katsotuimpia.

UUNO TURHAPURON VELI (Hannu Seikkula, 1994):

Ohjaus: Hannu Seikkula

Käsikirjoitus: Spede Pasanen
Rooleissa: Esko Salminen, Anu Hälvä, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Spede Pasanen, Simo Salminen, Pirkka-Pekka Petelius, Mai-Brit Heljo, Heikki Kinnunen, Vesa Mäkelä, Pekka Autiovuori, Risto Aaltonen, Aarre Karén, Hannele Lauri
Genre: komedia
Kesto: 1 h 11 min
Ikäraja: 7

"Uuno-elokuva ilman Uunoa on kuolleena syntynyt idea", totesivat varmaan monet vuonna 1994, kun selvisi että uudessa Turhapuro-elokuvassa ei tuota Suomen kuuluisinta törkyturpaa nähdä lainkaan.

Uunon 10 vuotta Ruotsissa asunut veli Tarmo Turhapuro (Esko Salminen) palaa vaimoineen (Anu Hälvä) takaisin Suomeen. Uunon tavoin Tarmokin on rikkaissa naimisissa, mutta hänen anoppinsa (Maj-Brit Heljo) on niin pihi, ettei anna Tarmolle penniäkään. Samaan aikaan Uunon vaimo Elisabeth huomaa Uunon kadonneen, koska Uuno ei saavu syömään, kun kutsutaan. Elisabeth tekee katoamisilmoituksen poliisille ja myöhemmin Tuura saa kidnappaajilta lunnasvaatimuksen Uunosta. Härski ennustaa, että Tuura joutuu vielä maksamaan koko lunnasvaatimuksessa olevan summan, ja Sörsselssön epäilee, että Uuno on perintöä odotellessa kidnapannut itse itsensä ja lähettelee Tuuralle lunnasvaatimuksia. Tarmo sen sijaan juonii itsensä Tuuran toimistoon ja päättää kaapata yhtiön.

Ennen elokuvan tekemistä Spede ja Vesku olivat sopineet, että jos Elokuvasäätiöltä ei tule rahoitusta, elokuvaa ei tehdä. Rahoitusta ei tullut, mutta Spede ilmoitti kuitenkin tekevänsä uuden Turhapuro-elokuvan. Vesa-Matti Loiri ei esiinny elokuvassa, koska hän oli riitaantunut Speden kanssa. Loiri myös kertoi, että oli jo vähän kyllästynyt esittämään Uunoa ja halusi keskittyä muihin töihin. Myös Ere Kokkosella oli kädet täynnä töitä uuden Vääpeli Körmy -elokuvan kanssa, joten hänkään ei ehtinyt mukaan. Spede joutui siis tekemään Uuno-elokuvan ilman Loiria ja Kokkosta. Mukaan otettiin Esko Salmisen esittämä Uunon veli Tarmo Turhapuro. Tarmon maskiin kuuluivat isot tekohampaat, jotka olivat tutut jo vuonna 1967 ilmestyneestä Pähkähullu Suomi -elokuvasta, jossa niin ikään Esko Salmisen esittämällä henkivartija Luigi Cravattolla oli suussaan samat hampaat.

Tämänkin elokuvan kohdalla olivat ideat taas todella vähissä, sillä tämäkin perustuu suurimmaksi osaksi näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämiin erilaisiin hahmoihin. Itse Peteliuksen roolihahmo elokuvassa on Purkka-Pekka Putelius -niminen näyttelijä. Esko Salminen yrittää tässä matkia liikaa Loirin Uunoa, eikä onnistu oikein kunnolla. Elokuva tuntuu kaikilta osin todella väkisin tehdyltä. Tämä on myös toistaiseksi ohjaaja Hannu Seikkulan viimeinen elokuvateatterilevitykseen päässyt elokuva.

Kun edellinen Turhapuro oli ollut vielä vuoden katsotuin kotimainen ja sai yli 120 000 katsojaa, niin Uuno Turhapuro veli joutui tyytymään sijaan 4. saaden vain 20 597 katsojaa. Itse olin mukana tuolloin ensi-illan aikaan näytöksessä, jossa oli lisäkseni vain kaksi muuta katsojaa. Myöhemmin Spede joutui itsekin myöntämään, ettei Uuno-elokuva toimi ilman Uunoa. Lisäksi Spede sanoi, ettei tätä kannata huomioida, kun lasketaan kuinka monta Turhapuro-elokuvaa on tehty. Elokuva esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa vasta 12 vuotta ensi-iltansa jälkeen.

JOHTAJA UUNO TURHAPURO - PISNISMIES (Ere Kokkonen, 1998):

Ohjaus: Ere Kokkonen

Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Heikki Nousiainen, Marita Nordberg, Santeri Kinnunnen, Anu Palevaara, Laura Huhtamaa, Katariina Kaitue, Renny Harlin, Tapani Kansa, Timo Koivusalo, Timo Kahilainen, Heikki Hela, Heikki Silvennoinen, Heikki Vihinen, Jope Ruonansuu, Ismo Kallio, Joel Hallikainen
Genre: komedia

Kesto: 1 h 37 min
Ikäraja: 7

Vuonna 1998 tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva sai ensi-iltansa. Sen kunniaksi päätettiin jälleen tehdä uusi Turhapuro-elokuva. Alun perin elokuvan nimeksi piti tulla Uuno Turhapuro ja Ruotsin serkku ja laulaja Jari Sillanpään piti esittää serkkua. Ere Kokkonen laati elokuvaan käsikirjoituksen, mutta luettuaan sen Sillanpää piti rooliaan aivan liian pienenä ja projekti kaatui siihen. Kokkonen joutui sitten muuttamaan käsikirjoitusta ja mukaan tuli Santeri Kinnusen esittämä Uunon pikkuveli Peni ja elokuvan nimeksi vaihdettiin Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies.

Aiemmissa elokuvissa appiukko Tuuran roolissa nähdyn Tapio Hämäläisen palkkiopyyntö oli sen verran suuri, että tekijät eivät sitä pystyneet maksamaan, joten Hämäläinen jäi pois roolista ja hänen tilalleen otettiin Heikki Nousiainen, joka oli tehnyt pienen sivuroolin jo vuoden 1976 Turhapuro-elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro. Kokkonen joutui tämän takia muuttamaan käsikirjoitusta Tuuran osalta. Toinen syy Hämäläisen poisjäämiseen oli se, että vuosina 1990-1994 valmistuneet Turhapuro-elokuvat sekä vuoden 1996 Uuno Turhapuro -tv-sarja olivat saaneet hänet jo väsymään Tuuran rooliin.

Elokuvan ensi-ilta oli lähes päivälleen sama kuin ensimmäisen Turhapuron vuonna 1973.

Uunon appivanhemmat eroavat ja Uuno päättää muuttaa erossa rahat saavan anoppinsa luo. Suunnitelma kuitenkin tyrehtyy, kun Uunon vaimo kertoo anopin menneen jo uusiin naimisiin ja uusi mies on myös ottanut käyttöönsä entisen appiukon nimen ja tittelin. Samaan aikaan Uunon pikkuveli Peni (Santeri Kinnunen) saapuu maaseudulta Helsinkiin pyytämään veljeltään Uunolta apua kahden kotikylän neidon muodostaman duon manageroinnissa. Mukana ovat myös Uunon parhaat kaverit Härski ja Sörsselssön, jotka ovat jättäneet autonkorjaushommat ja perustaneet asioiden- ja takaa-ajotoimiston. Kuvioita saapuu sotkemaan myös yksityisetsivä Pia Terävä (Katariina Kaitue), joka yrittää saada Uunolta pois paperin, jossa kerrotaan Tuuran siirtäneen koko rahallisen omaisuutensa Uunolle.

Tämä Uuno Turhapuron juhlaelokuva jäi Spede Pasasen viimeiseksi Turhapuroksi, sillä, kuten kaikki tiedämme, Pasanen kuoli sydänkohtaukseen kolmen vuoden kuluttua elokuvan valmistumisesta. Speden tavallista möreämpi ääni elokuvassa johtui siitä, että hänellä oli elokuvan kuvausten aikaan flunssa. Pienissä rooleissa nähdään myös Joel Hallikainen entisenä iskelmätähtenä, josta on tullut katulaulaja, sekä Timo Koivusalo viimeistä kertaa Pekko Aikamiespoikana ja koomikkoryhmä Kummelista tutut Speedy ja Saku. Muutama hauska juttu tässäkin on, kuten Uunon ja Penin autonosto, valtionvelan maksu sekä kohtaus, jossa herrat ostavat puolet Alkosta.

Vierailevana ohjaajana nähdään Renny Harlin. Laulaja Tapani Kansa piipahtaa kuvissa Suomen nopeimpana kuskina. Alun perin tuo rooli oli kirjoitettu F1-kuljettaja Mika Häkkiselle, mutta hän ei muilta kiireiltään ehtinyt mukaan, joten Tapsa hoiti kuskin hommat. Heikki Nousiainen on hyvä Tuurana, mutta ei toki vedä vertoja loistavalle Tapio Hämäläiselle. Naiskauneutta elokuvaan tuovat Anu Palevaara, Laura Huhtamaa ja Katariina Kaitue. Elokuvasta tehtiin myös pidennetty tv-sarjaversio.

Tekijät olivat asettaneet katsojatavoitteeksi 100 000, mutta tämä juhla-Turhapuro sai vain 73 673 katsojaa. Tuloksena vuoden kolmanneksi katsotuimman elokuvan titteli, edellään Poika ja ilves sekä Kuningasjätkä. Elokuvan ensi-illan yhteydessä ilmestyi myös Speden elämäkerturin Tuomas Marjamäen toimittama Uuno Turhapuro juhlakirja - 25 vuodessa jääkaapin varjosta kansakunnan kaapin päälle.

UUNO TURHAPURO - THIS IS MY LIFE (Ere Kokkonen, 2004):

Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Rooleissa: Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen, Marita Nordberg, Simo Salminen, Hannele Lauri, Ville-Veikko Salminen, Aarre Karén, Helge Herala, Kristiina Elstelä, Anja Pohjola, Tarja-Tuulikki Tarsala, Heikki Kinnunen, Jenni Ahola, Viivi Avellán, Susanna Suomi, Susanna Penttilä, Jonna Kosonen (nyk. Geagea), Merja Larivaara, Jaakko Saariluoma, Jorma Sairanen, Mika Häkkinen
Genre: komedia

Kesto: 1 h 40 min
Ikäraja: 7

Uuno naamioituu vanhukseksi ja soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin, jossa hänen appiukkonsa ja anoppinsa ovat viettämässä eläkepäiviään. Samassa paikassa toimii talonmiehenä Uunon vanha kaveri insinööri Sörsselssön. Vanhainkodin ruokapöytä houkuttelee Uunoa, mutta valitettavasti tuo ruoka-aika ei vaan koskaan osu Uunon kohdalle. Samaan aikaan Sörsselssön ilmoittaa Uunon television This is my life -kilpailuun, jossa kilpailijan on kerrottava elämästään ja katsojat äänestävät kilpailijan jatkoon tai ulos ohjelmasta ilta toisensa jälkeen. Uunon kertoessa omaa elämäntarinaansa, tätä tarinaa elävöittävät vanhoista Uuno-elokuvista leikatut kohtaukset vuosien varrelta ja niiden kautta myös vuonna 2001 kuollut ja koko Turhapuro-elokuvasarjan luonut viihteen mestari Spede Pasanenkin pääsee mukaan elokuvaan vielä viimeisen kerran.

Ere Kokkonen on kertonut, että hän puhui tästä viimeisestä Uuno-elokuvasta Speden kanssa vielä noin kaksi viikkoa ennen Speden kuolemaa ja kertoi ideansa Uunosta vanhainkodissa. Spede oli kovasti kiinnostunut ideasta ja halusi ehdottomasti, että elokuva tehdään. Pari viikkoa myöhemmin, syyskuun 7. päivänä vuonna 2001, ollessaan Kirkkonummella pelaamassa golfia, kohtalo kuitenkin puuttui peliin. 71-vuotias Spede sai sydänkohtauksen ja hänen elämänsä päättyi elvytysyrityksistä huolimatta. Speden kuoleman vuoksi Kokkonen hautasi suunnitelmat viimeisestä Uunosta.

Muutamaa vuotta myöhemmin ihmiset olivat alkaneet kyselemään Kokkoselta, että eikö Uunosta vielä saisi tehtyä jotain ja silloin Kokkonen kaivoi esiin vanhan ideansa, josta oli jo aikoinaan Speden kanssa jutellut. Yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa Kokkonen laati käsikirjoituksen kaikkien aikojen viimeiseen, Spede Pasasen muistoksi toteutettuun Turhapuro-elokuvaan, joka sai nimekseen Uuno Turhapuro - This Is My Life.

Tähän viimeiseen Turhapuro-elokuvaan saatiin mukaan lähes kaikki vanhat, vielä tuolloin elossa olleet Turhapuro-näyttelijät. Myös tuolloin jo 82-vuotias Tapio Hämäläinenkin suostui jälleen mukaan appiukoksi siksi, että elokuva tehtiin Speden muistoksi. Hämäläinen itse kuoli neljä vuotta myöhemmin 85-vuotiaana. Elokuvan lopussa myös katsoja hieman herkistyy, kun Uuno alkaa muistelemaan parasta kaveriaan Härskiä, joka lähti pois. Elokuvassa ei varsinaisesti mainita, että hahmo olisi kuollut, vaan puhutaan vain, että hän lähti pois. Itselläni, kuten ei monella muullakaan elokuvan ensi-illassa nähneellä eivät silmät pysyneet kuivina tuossa lopussa. Se koskettaa edelleen vaikka elokuva on tullut nähtyä useampaan kertaan. Elokuvasta tehtiin myös pidennetty tv-sarja, jossa on mukana elokuvasta pois jätettyä arkistomateriaalia. Elokuvateattereissa tämä kaikkien aikojen viimeinen Turhapuro-elokuva sai 145 348 ja oli vuoden kolmanneksi katsotuin kotimainen elokuva.

YHTEENVETO:

Suomen kaikkien aikojen legendaarisin ja katsotuin elokuvasarja, joka alkoi Spede Pasasen kirjoittamista sketseistä ja kasvoi lopulta 20-osaiseksi elokuvasarjaksi. Suosituimmat Turhapurot syntyivät vuosina 1973-1977 sekä 1984-1986. 90-luvulle tultaessa elokuvien taso ja katsojamäärät laskivat huomattavasti. 1991 ja 1992 valmistuneet Uunot olivat vielä katsotuimpia kotimaisia, mutta vuosien 1993-1998 elokuvat eivät, ja ne olisivat kyllä saaneet myös jäädä myös tekemättä. Toki niissäkin vielä muutama hauska vitsi on mutta eivät ne missään tapauksessa pärjää 70- ja 80-lukujen elokuville. Alkoivat siis ideat jo olla loppu. Uuno Turhapuro tulee silti aina olemaan Suomen katsotuin elokuvasarja, ja tuskin mikään muu tulee koskaan yltämään Turhapuron saavutuksiin. Koko elokuvasarja keräsi vuosien saatossa pelkästään elokuvateattereihin lähes 8 miljoonaa katsojaa, ja myöhemmät televisioesitykset ovat vain entisestään kasvattaneet katsojalukuja.

Spede on myös sanonut, että Uuno-elokuvia ei olisi ilman ohjaaja Ere Kokkosta. Turhapurojen kuvaukset olivatkin Ere Kokkosen mukaan yleensä "21 päivää mukavaa aikaa". Vaikka Spede oli tunnettu siitä, että hänen elokuvansa eivät saaneet rahoitusta Elokuvasäätiön puolelta, niin todellisuudessa Säätiö myönsi ainakin 90-luvulla Turhapuroille kopiotukea ja Uuno Turhapuro herra Helsingin herra -elokuvan lopussa myös mainitaan elokuvan saaneen Suomen Elokuvasäätiön automaatiotuen. Ja saipa vuoden 1990 Turhapuro-elokuva myös huiman yli miljoona markkaa tuotantotukea, jonka turvin Spede sai rakenneltua elokuvassa nähtyjä Härskin keksintöjä, aina lasikuituisesta urheiluautosta kolmeen hienoon Tandem Showboat -pikaveneeseen. Turhapurot ovat harmitonta ja hauskaa viihdettä, jota jaksaa paremman puutteessa katsoa aina silloin tällöin.

Viimeisen Turhapuro-elokuvan jälkeen kuolema korjasi Veskua ja Elli Castrénia lukuun ottamatta kaikki keskeisissä rooleissa nähdyt näyttelijät seuraavasti:

Elisabeth Turhapuron roolissa nähty Marjatta Raita kuoli lyhyen sairauden jälkeen 63-vuotiaana vuonna 2007
Appiukon roolissa nähty Tapio Hämäläinen kuoli pitkään jatkuneen sairauden jälkeen 85-vuotiaana vuonna 2008
Useimmat elokuvat ohjannut Ere Kokkonen kuoli pitkäaikaiseen ja vaikeaan sairauteen 70-vuotiaana vuonna 2008
Anopin roolissa nähty Marita Nordberg kuoli 80-vuotiaana vuonna 2009
Sörsselssönin roolissa nähty Simo Salminen kuoli pitkän sairauden jälkeen 82-vuotiaana vuonna 2015

Arvosanat:

Uuno Turhapuro (1973)